Makramee tai makramee-solmeilu on käsityötekniikka, jossa solmuja käyttämällä saadaan aikaan koristeellisia nyörejä tai pintoja. Solmeilulla tehty tekstiili eroaa valmistustekniikaltaan kahdesta kankaiden päätyypistä, kudoksesta ja neuleesta.
Makramee-solmeilua tehdään erilaisilla nauhamaisilla materiaaleilla, kuten puuvillalangalla, helmilangalla, narulla ja nahka- tai muovisuikaleilla. Tekniikassa käytetään monenlaisia solmuja, joita vaihtelemalla työn ulkonäöstä saadaan koristeellinen. Yleisiä solmuja ovat tasosolmu, kaksoistasosolmu, silmusolmu, kohosolmu, vetosolmu ja munkinnyöri. Makramee-työhön voidaan yhdistää helmiä, riipuksia tai muita koristeita.
Makramee-tekniikan avulla voidaan tehdä muun muassa koruja, avaimenperiä, vöitä ja koristetekstiilejä. Useat ystävännauhat on myös tehty makrameeta käyttäen.[1]
Historia
Makramee-solmeilu sai luultavasti alkunsa 1200-luvun arabien kehittämänä. Arabikäsityöläiset solmivat tekstiilien päiden ylimääräiset langat reunakoristeiksi. Termi makramee tulee arabian kielen sanasta migramah, joka voi tarkoittaa reunakoristelua tai kirjottua huntua. Tekniikka siirtyi maurien mukana Espanjaan ja sieltä muualle Eurooppaan. Makramee saapui Englantiin 1600-luvun loppupuolella kuningas Vilhelm III:n hallitessa, ja 1800-luvun viktoriaaninen aikakausi oli tekniikan kulta-aikaa. Makramee-solmeilu on ollut suosittua merimiesten keskuudessa, jotka käyttivät tekniikkaa esimerkiksi koristeissa ja riippumatoissa. Myös Etelä- ja Keski-Amerikassa on käytetty erilaisia solmeilutekniikoita. 1900-luvulla makramee saavutti suosiota muun muassa hippiliikkeen keskuudessa.[2]
