Gongora tutki ensin lakitiedettä ja kirjallisuutta, mutta rahahuolet pakottivat hänet rupeamaan papiksi. Myöhemmin Filip III nimitti hänet kunniakappalaisekseen. Gongoran nuoruudenrunot, jotka on kirjoitettu kansalliseen henkeen, ovat omaperäisiä ja pirteitä.[2]
Tyytymättä saavuttamaansa menestykseen Gongora kehitti uuden tyylin estilo culto. Tyyli on hyvin keinotekoinen, kuvat haettuja ja kieli oppineiden ja varsinkin mytologisten viittausten ja latinanvoittoisten käänteiden kangistamaa. Tähän tyyliin hän kirjoitti runoteoksensa, kuten Soledades, Fabula de Polifemo y Galatea ja Fabula de Piramo y Tisbe sekä monet sonetit. Gongora sai joukon jäljittelijöitä, gongoristit eli kulteranistit, ja itse tyyliä sanottiin gongorismiksi. Tämä nurinkurinen makusuunta vaikutti epäedullisesti koko 1600-luvun espanjalaiseen ja portugalilaiseen runouteen.[2]