Tämä on Dmitri Šostakovitšin sävellysten luettelo.
Dmitri Šostakovitšin (1906–1975) julkinen säveltäjänura alkoi jo diplomityöstä, jonka hän teki Pietarin konservatorioon opintojensa päätteeksi. Kyseessä oli ensimmäinen sinfonia, jonka kantaesitys oli vuonna 1926. Sävellys sai runsaasti kansainvälistä huomiota. Šostakovitš oli saanut vanhoillisen akateemisen koulutuksen mutta alkoi irtaantua siitä heti. 1920-luku oli Neuvostoliitossa kulttuurisesti hyvin vapaata ja vilkasta aikaa, ja Šostakovitš hyödynsi tätä ja sävelsi virallisten tilaustöiden ohella vaikeaa ja uhmakasta soitinmusiikkia.[1]
1930-luvulla alkoivat Šostakovitšin vaikeudet. Yleisö piti hänen oopperoistaan, mutta viralliset tahot pitivät niistä – erityisesti Mtsenskin kihlakunnan lady Macbethista – kuvastuvan satiirin ja parodian sopimattomina. Valtiovallan ohjailemat kriitikot hyökkäsivät häntä vastaan, ja elämä kului jännityksessä. Hänet leimattiin kansanviholliseksi. Tilanne vaikutti Šostakovitšin sävellystyöhön niin, että viides sinfonia (1936) oli tasoittunut ja pianokvintetostaan hän sai jo Stalinin palkinnon.[1]
Toisen maailmansodan aikana Šostakovitš oli arvostettu, mutta pian rauhan palauduttua vaikeudet alkoivat jälleen. Yhdeksäs sinfonia ei vastannut odotuksia, ja musiikki tuomittiin muun muassa ”formalistisista kieroutumista ja antidemokraattisista tendensseistä”. Nöyrtyminen palautti kuitenkin maineen, ja Šostakovitš sai osakseen kunnianosoituksia. Hän liittyi kommunistiseen puolueeseen ja sai siten liikkumavapautta. Mutta poliittinen uhka ei täysin väistynyt, ja 13. sinfoniasta eli Jevgeni Jevtušenkon runoelman Babi Jar sävellyksestä hän saikin muistutuksen. Hän teki kuitenkin puolueelle ja valtiolle palveluksia ja sai siitä hyvästä työrauhan säveltää mitä halusi.[1] Hän ei luopunut uransa aikana tonaalisuudesta.[2]
Šostakovitšin laaja ja monipuolinen tuotanto käsittää muun muassa 15 sinfoniaa ja 15 jousikvartettoa.[2] Hän sävelsi runsaasti myös näyttämö- ja elokuvamusiikkia, ja hänen pianistitaustansa näkyy monista pianoteoksista.