Lois Butler (omaa sukua Reid; 3. marraskuuta 1897 Montreal, Kanada – 17. elokuuta 1970 Pireus, Kreikka) oli kanadalainen lentäjä ja alppihiihtäjä. Mentyään naimisiin de Havilland -lentokonetehtaan hallituksen puheenjohtaja Alan Samuel Butlerin kanssa hän hankki lentolupakirjan ja muun muassa osallistui lentokilpailuihin.[1] Alppihiihdossa hän edusti Kanadaa vuoden 1936 talviolympialaisissa.[2]
Toisen maailmansodan sytyttyä Butler otettiin ensimmäisten naisten joukossa brittien sotilaslentokoneita siirtolentäneiden Air Transport Auxiliary -joukkojen palvelukseen. Hän palveli joukoissa vuoteen 1945 asti.[1]
Elämä
Lois Butler syntyi 3. marraskuuta 1897 Montrealissa. Hän oli toinen perheen viidestä lapsesta ja ainoa tytär. Butler lähetettiin nuorena Englantiin opiskelemaan Abbots Langley Schoolissa, ja sieltä palattuaan hän aloitti opinnot Havergal Collegessa Torontossa. Butler tapasi ensimmäisen aviomiehensä, everstiluutnantti Hugh William Knox-Nivenin, työskennellessään Newfoundlandin kuvernöörin henkilökohtaisena avustajana. Pariskunta meni naimisiin vuonna 1918 ja sai yhden tyttären. Avioliitto päättyi vuonna 1923 Knox-Nivenin kuolemaan. Vuonna 1925 Butler meni naimisiin de Havilland -lentokonetehtaan hallituksen puheenjohtaja Alan Samuel Butlerin kanssa. He saivat kaksi lasta, pojan ja tyttären.[1]
Alan Butler omisti useita de Havillandin lentokoneita, joilla hän lensi ja kilpaili. Lois Butler oli kyydissä matkustajana vuonna 1928, kun hän teki kaksipaikkaisten lentokoneiden nopeusennätyksen. Lois Butler hankki miehensä tavoin lentolupakirjan vuonna 1929 ja lähti seuraavana vuonna miehensä kanssa viemään Gloster Survey -ilmakuvauskonetta Kapkaupunkiin, jossa sitä tarvittiin kiireellisesti ilmakuvaustehtäviin. He lähtivät Lontoon Hestonista 20. maaliskuuta mukanaan mekaanikko ja varaosia, ja pääsivät perille 15. huhtikuuta. He pysähtyivät 23 kertaa tankkaamaan tai korjaamaan konetta, ja matka kesti kaikkiaan 27 päivää. Butler piti matkalla päiväkirjaa, otti valokuvia ja lensi noin neljänneksen matkasta. Englantiin palattuaan hän osallistui King’s Cup Race -lentokilpailuun Englannissa sekä Eurooppaa kiertäneeseen Rundflug-kilpailuun.[1]
Butler liittyi Kandahar Ski Club -talviurheiluseuraan vuonna 1930. Hän osallistui 1930-luvulla Britannian naisten maajoukkueen jäsenenä Euroopan alppihiihtomestaruustapaamisiin.[1] Hän edusti Britanniaa maailmanmestaruuskilpailuissa 1932, joissa hän sijoittui pujottelussa viidenneksi.[3] Kun Kanada alkoi osallistua kilpailuihin omalla joukkueellaan, Butler siirtyi edustamaan kotimaataan.[1] Hän osallistui Kanadan edustajana vuoden 1936 talviolympialaisiin, joissa hän sijoittui 15:nneksi alppiyhdistetyssä.[2]
Butlerin alppihiihtoura päättyi toisen maailmansodan syttymisen myötä vuonna 1939. Hänellä oli lentämisestä yli 300 tunnin kokemus, ja häntä pyydettiinkin ensimmäisten naisten joukossa mukaan brittien sotilaslentokoneita siirtolentäneisiin Air Transport Auxiliary -joukkoihin.[1] Hän liittyi 15. helmikuuta 1940.[4] Muiden naisten tavoin hänen annettiin aluksi lentää vain kevyitä koulukoneita, kuten Tiger Motheja. Hiljalleen naisten sallittiin siirtyä myös muihin konetyyppeihin, ja Butler valittiin ensimmäisten joukossa koulutettavaksi astetta raskaampiin koneisiin.[1] Sodan aikana Butler ylennettiin first officeriksi,[4] ja hän lensi kaikkiaan 36 erilaista ilmavoimien ja laivaston lentokonetta keräten yli tuhat lentotuntia.[1] Hän poistui Air Transport Auxiliaryn palveluksesta 31. toukokuuta 1945.[4]
Sodan jälkeen Butlerit myivät kotinsa Lontoossa ja muuttivat Salisburyyn, Etelä-Rhodesiaan. He hankkivat tupakkatilan Bulawayon läheltä, mutta Butler ei tuntenut oloaan kotoisaksi. Lois ja Alan Butler palasivat Englantiin, mutta heidän poikansa jäi Rhodesiaan. Butler jatkoi siellä alppihiihtoharrastustaan Kandahar Ski Clubissa, ja kesäisin pariskunta veneili Kreikan saaristossa. Lois Butler kuoli 72-vuotiaana sydänkohtaukseen lomamatkalla Pireuksessa, Kreikassa 17. elokuuta 1970.[1]
Butlerien pojasta, Davidista, tuli äitinsä tapaan olympiaurheilija. Hän edusti Rhodesiaa ja Zimbabwea purjehduksessa kesäolympialaisissa 1960 ja 1964.[5]
Lähteet
