Prototyypin ensilento tapahtui kesällä 1938 (LN.40). LN.401 oli ensimmäinen tuotantomalli, ja sitä valmistettiin 23 kappaletta. Tilaus käsitti 42 konetta, mutta koko tuotantosarjaa ei ehditty saamaan valmiiksi. Tuotanto aloitettiin vuoden 1939 puolivälin tietämillä. Versio LN.411 oli muuten kuten edellinen, paitsi siitä oli poistettu tukialusvarusteet. Näin ollen siitä tehtiin lentotukikohdista operoitava malli. Vain muutama yksilö ehti valmistua ennen Toisen maailmansodan syttymistä.
Konetyyppi oli edistyksellinen, sillä siinä oli pisaran muotoinen, niin kutsuttu kuplakuomu sekä ”lokinsiivet”. Laskeutumistelineet olivat täysin sisäänvedettävät kannuspyörää myöten. Konetyyppi käytti Hispano-SuizanV-moottorimalliaXcrs. Sen teho oli 690 hevosvoimaa (514 kW). Aseistus käsitti yhden 20 mm konetykin moottorisuojukseen sijoitettuna sekä kaksi 7,5 millimetrin konekivääriä siivissä. Ulkopuolisissa pommiripustimissa saatettiin kuljettaa enintään 225 kilogrammaa pommeja. Lentokone kykeni saavuttamaan 9 500 metrin lakikorkeuden ja 380 km/h huippunopeuden. Lentomatka oli 1 200 kilometriä.[1]
Lähteet
Chant, Chris: II Maailmansodan lentokoneet, Karisto, 2008, Hämeenlinna (suom. Petri Kortesuo) Alkuteos: Amber Books, 1999 ISBN 978-951-23-5025-4
