Lex Nokia eli urkintalaki oli sähköisen viestinnän tietosuojalakiin ja eräisiin siihen liittyviin lakeihin tehtyjä muutoksia (hallituksen esitys 48/2008 vp). Laki tuli voimaan kesäkuun 2009 alussa, ja sen kumosi tietoyhteiskuntakaari tammikuun 2015 alussa.[1][2]
Lainmuutos antoi Suomen kaikille Internetin yhteisötilaajille kuten liikeyrityksille, yliopistoille, virastoille, kirjastoille ja joillekin taloyhtiöille oikeuden selvittää verkkonsa käyttäjien tunnistamistietoja tiettyjen ehtojen täyttyessä. Laki salli tunnistamistietojen (kuten IP-osoite tai viestin vastaanottaja) selvittämisen ongelmatapauksissa, mutta viestinnän sisällön selvittäminen oli kielletty. Tunnistamistietojen tarkkailusta oli laadittava selvät ohjeet ja ilmoitettava käyttäjille sekä tietosuojavaltuutetulle. [3] Yhteisötilaajille tunnistamistietojen tutkiminen oli Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan tarkoitettu olemaan viimeinen keino puuttua verkon väärinkäyttöön, kun siitä olisi voinut aiheutua huomattavaa vahinkoa.[3]
1. helmikuuta 2009 Helsingin Sanomat (HS) kirjoitti Nokian uhanneen, että yhtiö lähtee Suomesta, jos lakia ei muuteta. Nokian viestintäjohtaja Arja Suominen vastasi kirjoitukseen: ”Nokia ei ole uhkaillut muutolla eikä millään muullakaan. Tämä väite on aika hämmentävä. Helsingin Sanomien artikkeli on aika poleeminen; siinä on paljon virheitä ja väärinymmärryksiä.”[4] HS väitti nimeämättömiin lähteisiin perustuen, että lainmuutosta alettiin valmistella Nokian vaatimuksesta.[5] Toimittaja Petri Sajari kirjoitti lehden haastatelleen kymmeniä valmistelussa mukana olleita. Vuonna 2006 perustetussa työryhmässä oli 11 ihmistä, joista kahdeksan on kieltänyt tulleensa painostetuksi. [6]
Lex Nokian sisältö
Rajoitukset tunnistamistietojen tutkimiselle
Liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) mukaan yhteisötilaajan täytyy, ennen kuin se voi tutkia tunnistamistietoja,[7]
- laittaa tietoturva kuntoon
- ohjeistaa käyttäjiä kirjallisesti siitä, miten sen viestintäverkkoa tai palvelua saa käyttää sekä tiedottaa menettelyistä ja käytännöistä (yt-menettelyt)
- nimetä ylläpidosta, tietoturvasta tai turvallisuudesta vastaavat henkilöt, jotka tunnistamistietoja voivat käsitellä
- ilmoittaa tietosuojavaltuutetulle tunnistamistietojen käsittelyn aloittamisesta.
Tunnistamistietoja tutkivan yhteisötilaajan täytyy antaa selvitys käyttäjälle, jonka tietoja on manuaalisesti käsitelty, sekä tehdä vuosittain raportti tietosuojavaltuutetulle. Laki tekee rangaistavaksi laiminlyödä vuosittaiset selvitykset tietosuojavaltuutetulle.[8]
Kriitikkojen mielestä Lex Nokian asettamat rajoitukset tunnistamistietojen tutkimiselle ovat liian epämääräiset.[9]
Allekirjoitettu selvitys
13 g § mukaan käyttäjälle, jonka tunnistamistietoja on manuaalisesti käsitelty, on annettava selvitys, jossa käy ilmi:
- käsittelyn peruste, ajankohta ja kesto;
- syy, minkä vuoksi tunnistamistietojen manuaaliseen käsittelyyn on ryhdytty;
- käsittelijät; sekä
- käsittelystä päättänyt henkilö.
Käsittelyyn osallistuneiden henkilöiden on allekirjoitettava selvitys.[8]
Vertailu muihin maihin
Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa ja Saksassa ei ole tunnistamistietojen valvontaa kieltäviä lakeja, vaan yhteisöt käsittelevät tunnistamistietoja ns. intressivertailun perusteella. Esimerkiksi Saksassa – jossa on yksi Euroopan unionin tiukimmista tietosuojalaeista – on mahdollista tutkia muitakin tietoja kuin tunnistamistietoja, mikäli se on välttämätöntä väärinkäytön selvittämiseksi. [8]
Asianajaja Klaus Nyblin kirjoittaa kolumnissaan, että suomalainen sääntely on ollut äärimmäisen tiukkaa verrattuna muihin Euroopan maihin. Muissa Euroopan maissa on vakiintuneesti katsottu, että yhteisöt voivat valvoa verkkojaan, kunhan käyttäjille tiedotetaan valvonnasta. [10]
Taustaa
Vuoden 2004 lain tultua voimaan perustettiin seurantaryhmä. Seurantaryhmän tuloksien perusteella tehtiin uusi luonnos, joka valmistuttuaan vuonna 2006 lähetettiin lausuttavaksi kaikille ministeriöille ja sadoille eri yhteisölle.[8]. Laki selventää yhteisötilaajien oikeutta käsitellä sähköisen viestinnän tunnistamistietoja. Se selventää vuoden 2004 lakia, joka on ollut liian tulkinnanvarainen.[11] Tunnistamistietojen käyttömahdollisuutta rajataan ja tiukennetaan.[11] Laki tekee selväksi, miten tunnistamistietoja on mahdollista käyttää tekniseen kehittämiseen, luvattoman ja ohjeiden vastaisen käytön selvittämiseen, sekä automaattiseen tilastolliseen analyysiin.[8]
Perustuslakivaliokunnan kanta
Perustuslakivaliokunta käsitteli sähköisen viestinnän tietosuojalain muutosta marraskuussa 2008.[12] Perustuslain 10 §:n toisen momentin mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Kolmas momentti mahdollistaa viestintäsalaisuuden rajoittamisen lailla yksilön ja yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.
Perustuslakivaliokunnan mukaan toisen momentin ensisijainen tarkoitus on suojella viestin sisältöä ulkopuoliselta. Pelkkien tunnistamistietojen katsotaan valiokunnan vakiintuneessa käytännössä jäävän luottamuksellisen viestin salaisuutta suojaavan perusoikeuden ydinalueen ulkopuolelle.[8] Näin valiokunta katsoi esimerkiksi vuonna 1996,[13] kun valtioneuvosto esitti, että työpuhelimen laskun maksajalla olisi oikeus saada tietää, mihin numeroihin puhelimesta oli soitettu.[14] Tämän eduskunta hyväksyi telemarkkinalakiin 1997.[15]
Valiokunta kiinnitti tarkastelussaan huomiota rajoitusten hyväksyttävyyteen, tarkkarajaisuuteen ja oikeasuhtaisuuteen. Perustuslakivaliokunta päätyi esittämään, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Tämä oli vastoin kaikkien valiokunnan asiantuntijoina kuulemien kahdeksan oikeustieteen professorin kantaa. Professorien mielestä lakiesitys oli ristiriidassa perustuslain kanssa ja tulisi hyväksyä perustuslain säätämisjärjestyksessä.[16]
Perustuslakivaliokunta ei kuullut Nokiaa. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasin mukaan häneen ei ole oltu yhteydessä Nokiasta lainmuutosta koskien.[17]
Eduskunnan kanta
Kesällä 2006 oikeuskansleri Paavo Nikula antoi lausunnon, jonka mukaan lainmuutosesityksessä ei ollut punnittu tarpeeksi ihmisten perusoikeuksia. Lausunto hidasti Lex Nokian edistymistä. Esitys valmistui syksyllä 2007. [18] Eduskunta hyväksyi sen istunnossaan 4. maaliskuuta 2009 äänin 96–56. Hallituspuolueista kokoomuksen, keskustan ja RKP:n paikalla olleista kansanedustajista kaikki äänestivät esityksen puolesta, vihreillä äänet jakautuivat jaa 6 – ei 2. Sosiaalidemokraattien, Vasemmistoliiton ja perussuomalaisten paikalla olleet edustajat äänestivät esitystä vastaan, kristillisten äänet jakautuivat jaa 3 – ei 2. [19]
Työmarkkinajärjestöjen suhtautuminen
Työntekijäjärjestöt ovat olleet mukana valmistelemassa esitystä ja yksimielisesti tukevat sitä.[7]
Työmarkkinajärjestöt SAK ja STTK saivat vuonna 2006 yhteydenottoja eri yrityksissä työskennelleiltä jäseniltään, jotka epäilivät, että heidän työnantajansa lukivat sähköpostiviestejä laittomasti. Ongelmia oli ollut etenkin kansainvälisissä suuryhtiöissä, jotka olivat soveltaneet Suomessa Ison-Britannian tai Yhdysvaltain lainsäädäntöä. Keskusjärjestöjen tietoon tulleiden tapausten takia ne kannattivat sähköisen viestinnän tietosuojalain uudistamista, kunhan oikeuskansleri Nikulan osoittamat ongelmat lakiesityksessä korjattaisiin. [20] Helsingin Sanomain mukaan työntekijöiden ja työnantajien edustajat sopivat lakimuutoksesta alustavasti lounastilaisuudessa, jossa olivat SAK:n, STTK:n ja Elinkeinoelämän keskusliiton edustajat sekä Nokian johtaja Veli Sundbäck, mutta ei Akavan edustajaa.[21]
Nimettömänä pysytelleiden lähteiden mukaan EK painosti Akavaa lakimuutoksen taa vuonna 2006, kun muut työntekijäkattojärjestöt olivat jo sen takana. Helsingin Sanomain mukaan ”akavalaisilla oli täysi syy tuntea, että heitä painostettiin, jopa uhkailtiin”.[21] Suomen Kuvalehti julkaisi EK:n lakiasiainjohtaja Lasse Laatusen akavalaisille lähettämiä viestejä:
»Minun kärsivällisyyteni tämän asian suhteen on loppu. Olisi pitänyt olla jo kauan sitten. Olen ollut turhan pitkämielinen. Ei olisi pitänyt. Tulen haastamaan rikollisten suosijat ja viranomaisvallan väärinkäyttäjät tässä prosessissa. En lepää ennen kuin he joutuvat vastuuseen ja häpeään. Tiedän heidät.»
(Lasse Laatunen 28. huhtikuuta 2007[22])
EK kiisti jyrkästi Akavan painostamisen. Laatusen mukaan ”On luonnollista, että neuvotteluissa ollaan eri mieltä ja esitetään erilaisia näkemyksiä, mutta tämmöisellä ei ole mitään tekemistä painostuksen kanssa.”[22] EK on oman kertomansa mukaan edustanut kaikkia jäsenyrityksiään tasapuolisesti lain valmistelussa; se on vienyt 2006 lain valmistelijoille Nokian toivomuksen, että sähköisen viestinnän tietosuojalain muutoksen valmistelussa otettaisiin huomioon yrityssalaisuudet tietojärjestelmien väärinkäyttömielessä.[17]
Nokian rooli
Nokia teki huhtikuussa 2005 rikosilmoituksen, koska epäili, että liikesalaisuuksia oli vuodettu sähköpostitse Huawei-yhtiölle. Nokia tutki asian selvittämiseksi palvelimen tunnistetietoja, joista se havaitsi, että yhdeltä tietokoneelta oli otettu Huaweihin yhteyttä 69 kertaa. Tietosuojavaltuutetulta pyydettiin lausuntoa, onko mahdollista selvittää tuotekehitysdokumentteja sisältävän palvelimen lokitietoja ja luovuttaa ne poliisille. Tietosuojavaltuutettu antoi lausunnon, jonka mukaan palvelimen lokitietojen tarkastaminen on laillista. [23]
Useiden Helsingin Sanomien haastattelemien oikeusoppineiden mielestä Nokia rikkoi sähköisen viestinnän tietosuojalakia.[24] Toimittaja Petri Sajari arvelee, että Nokia alkoi ajaa lain muuttamista, niin että tunnistamistietojen tutkiminen olisi laillista. Lehden haastattelemien lainmuutosta valmistelleiden virkamiesten ja poliitikkojen mukaan Nokia painosti lainsäädäntöprosessissa olleita erittäin voimakkaasti. Nokia uhkasi poistua Suomesta, niin että 16 000 työpaikkaa menetettäisiin. [18] Nokian viestintäjohtaja Arja Suominen kiisti Nokian uhkailleen mitenkään ja sanoi HS:n artikkelissa olleen paljon virheitä ja väärinymmärryksiä.[4]
Vuosina 2000 ja 2001 Nokian turvallisuusosasto keräsi 3 880 sähköpostiviestin lokitiedot, jotka luovutti poliisille osana rikostutkintapyyntöä. Tietojen keräyksessä yhtiö syyllistyi mahdollisesti viestintäsalaisuuden loukkaukseen, joka ei asiaa tutkineen poliisin mukaan ollut törkeä, joten tapaus oli 2005 jo vanhentunut.[25]
Keväällä 2007 Nokia yritti paljastaa epäillyn rikoksen tunnistamistietojen avulla. Yksi työntekijä Salossa oli arvostellut johtoa, koska koko henkilökunnalle luvattuja bonuksia ei maksettukaan. Hän lähetti viestejään tuhansille nokialaisille kaikkialla maailmassa. Nokia teki rikosilmoituksen tietoliikenteen häirinnästä. Syyttäjä Antti Pihlajamäen mielestä työntekijän asettamiseksi syytteeseen ei ollut riittävää näyttöä. Tämän arvioitiin vauhdittaneen Nokian halua lobata lain valmistelua.[26]
Liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) vuonna 2006 asettaman työryhmän keskuudessa on erään ryhmän jäsenen (Anna-Riitta Wallin, jäljempänä mainitun Markku Wallinin vaimo, Talouselämä 20.2.2009) mukaan ollut yleinen käsitys, että Nokia on uhannut lähteä Suomesta. Tämä viesti ei hänen mukaansa tullut suoraan Nokialta vaan ”viestinviejän kautta”. [17] Alivaltiosihteeri Markku Wallin, entisen työministeriön kansliapäällikkö, sanoo EK:n perustelleen työministeriölle lainvalmistelun alkuvaiheissa sen tarvetta ja kiirettä ”sillä, että Nokia lähtee Suomesta, jollei lakia saada aikaiseksi”. Wallin halusi, että lakia valmisteltaisiin työministeriössä, mutta EK vaati valmistelua LVM:ssä. [27]; Markku Wallin ei osallistunut lain valmisteluun.
Toimittaja Petri Sajari kirjoitti lehden haastatelleen kymmeniä valmistelussa mukana olleita. Vuonna 2006 perustetussa työryhmässä oli 11 ihmistä, joista kahdeksan on Talouselämän haastattelussa kieltänyt tulleensa painostetuksi (kahta lehti ei tavoittanut). Työryhmässä olleen Viestintäneuvos Juhapekka Ristolan mielestä ”Tämä uhkailukeskustelu on ihan absurdi”.[6] Hän arvelee, että joku yksittäinen virkamies on voinut kokea normaalin keskustelun painostuksena. Työryhmässä ollut SAK:n lakimies Timo Koskinen sanoi: ”Toki meille valmisteluryhmässä olleille tuotiin yleisellä tasolla sellaista viestiä, että yritysmaailman tarpeet on otettava huomioon. Minusta se oli ihan normaalia keskustelua.” [6]
Kritiikkiä
Perustuslakivaliokunnan kuulemien oikeustieteen professorien mukaan laki heikentää tarpeettomasti perusoikeuksia ja antaa yhteisötilaajille poliisia suuremmat toimintavaltuudet.[28] Huolimatta professorien lausunnoista, joiden mukaan laki olisi perustuslain kanssa ristiriidassa, perustuslakivaliokunta päätti marraskuussa 2008, että tietosuojalain muutokset eivät kosketa perustuslakia. Näin esityksen läpimenoon eduskunnassa riittää yksinkertainen enemmistö.[29] Julkisoikeuden professori Teuvo Pohjolainen on huomauttanut, että on oikein, ettei perustuslakivaliokunta automaattisesti noudata asiantuntijoiden lausuntoja, koska muutenhan valta olisi asiantuntijoilla eikä valiokunnalla.[17] Suvi Lindénin mukaan oikeusoppineet eivät olleet yksimielisesti mitään tiettyä lakiesityksen kohtaa vastaan. [30] Oikeusoppineiden lisäksi lakia vastustaa jyrkästi myös kansalaisten sähköisiä oikeuksia puolustava Electronic Frontier Finland (EFFI).
Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen sanoi, että ”Nokia selätti Suomen perustuslain. Talouselämän vaikutusvalta ja mahti sanelivat tämän lakiesityksen. Kansalaisten perusoikeudet jäivät toiseksi.” Jukka Kemppinen ihmetteli tapaa, jolla perustuslakivaliokunta ohitti asiantuntijanäkemykset ja perustuslain säätämisjärjestyksen.[31] Vaasan yliopiston oikeustieteen professori Asko Lehtonen piti Lex Nokiaa osoituksena siitä, että ”loukkaamattomien perusoikeuksien kunnioittamisessa Suomi ei ole täysimittainen oikeusvaltio”. [32] Myös oikeuskansleri Jaakko Jonkka arvosteli lakiesitystä ja muistutti, että perusoikeuksien rajoittamisessa on oltava tarkkana.[28]
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi on huomauttanut, että Lex Nokia vahvistaa monia perusoikeuksia. Esimerkiksi jos tietoverkko ei toimi väärinkäytön vuoksi, verkon käyttäjien oikeus ilmaista mielipiteitään verkon kautta heikkenee. Jos ulkopuolinen pääsee käsiksi tietojärjestelmässä oleviin arvokkaisiin tiedostoihin, loukataan omaisuuden suojaa. Jos joku pystyy lähettämään toisen henkilön nimissä viestejä, voi tapahtua kunnianloukkaus. Sasin mukaan Lex Nokia ehkäisee tällaisia tapauksia vahvistamalla tietoturvaa. [33]
Helmikuussa 2009 viestintäministeri Suvi Lindén havainnollisti jo olemassa olevan lainsäädännön antamia valtuuksia sanoen, että yritykset voivat tarvittaessa pakottaa työntekijänsä henkilötarkastukseen. Toimihenkilöunionin puheenjohtaja Antti Rinteen mukaan virheellinen väite ”[o]soittaa Lindéniltä suurta asiantuntemattomuutta työelämästä”. [34] Lindén kertoi myöhemmin, ettei tarkoittanut asiaa kirjaimellisesti: ”Kuvailin, väritin, kärjistin, yritin olla huumoripitoinen.”[35]
Tammikuun lopussa 2009 lakia vastustamaan syntyi kansalaisverkosto, joka osti MTV3-kanavalta mainosaikaa Lex Nokiaa vastustaville tv-mainoksille.[36]
On todisteita siitä, että sähköpostien urkinnalla ei pystytä hankkimaan näyttöä rikosepäilyjen tueksi. Oikeustieteen professori Asko Lehtosen mukaan tunnistetiedoilla ei ole rikosoikeudellista näyttöarvoa, joten niiden urkinta ei sikäli hyödytä. [32]
Oikeusoppineet epäilevät, että yrityksen sähköpostin tunnistamistietojen tarkkailulla ei kyetä estämään yrityssalaisuuksien vuotamista.[31] Salaisuuksia voi vuotaa muilla tavoilla, joissa kiinnijäämisriski on huomattavasti pienempi.[32]
Lain soveltaminen
Hämeenlinnan kaupunki teki ensimmäisenä lain mukaisen ennakkoilmoituksen tietosuojavaltuutetulle alkuvuodesta 2013. Se ei ole kuitenkaan käyttänyt lain myöntämiä valtuuksia hyväkseen.[37] Joulukuussa 2010 kerrottiin neljän nimettömään kyselyyn vastanneen yrityksen ottaneen käyttöön tunnistamistietojen tarkkailun vaikka ne eivät olleet tehneet lain vaatimaa ilmoitusta. [38]
Lähteet
- ↑ Lehto, Tero: Tietoyhteiskuntakaari tekee historiaa Lex Nokiasta Digitoday. 5.4.2013. Sanoma News. Viitattu 7.4.2013.
- ↑ Minna Akimo: Laillinen sähköpostiurkinta jäänyt vähäiseksi Aamulehti. 13.4.2017. Arkistoitu 7.3.2019. Viitattu 6.3.2019.
- ↑ a b Oikaistavia väitteitä. Sähköisen viestinnän tietosuojalaki Liikenne- ja viestintäministeriö. Arkistoitu 5.3.2009. Viitattu 1.3.2009.
- ↑ a b Nokia kiistää painostusväitteet, Iltalehti, 1.2.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Nokia selätti Suomen perustuslain Uusi Suomi. 20.11.2008. Viitattu 4.3.2009.
- ↑ a b c En se minä ollut 20.2.2009. Talouselämä. Arkistoitu 1.3.2009. Viitattu 4.3.2009.
- ↑ a b Kysymyksiä ja vastauksia. Sähköisen viestinnän tietosuojalaki Liikenne- ja viestintäministeriö. Arkistoitu 28.2.2009. Viitattu 1.3.2009.
- ↑ a b c d e f Hallituksen esitys Eduskunnalle sähköisen viestinnän tietosuojalain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Eduskunta. Arkistoitu 11.1.2014. Viitattu 23.1.2009.
- ↑ Finnish parliament allows employers to monitor emails Yahoo!Xtra News. 5.3.2009. Viitattu 7.3.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Lex Nokia nostaa tietoturvan tasoa 6.2.2009. Talouselämä. Arkistoitu 8.2.2009. Viitattu 4.3.2009.
- ↑ a b Kysymyksiä ja vastauksia – Sähköisen viestinnän tietosuojalaki Liikenne- ja viestintäministeriö. Arkistoitu 28.2.2009. Viitattu 28.2.2009.
- ↑ PeVL 29/2008 vp – HE 48/2008 vp
- ↑ PeVL 47/1996
- ↑ HE 163/1996
- ↑ Laki 396/1997 alkuperäisenä 50 §
- ↑ Kännykkäyhtiön painostus sai aikaan Lex Nokian (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat. Arkistoitu 4.2.2009. Viitattu 2.2.2009.
- ↑ a b c d Yle TV1: A-talk 5.2.2009
- ↑ a b Sajari, Petri: Kännykkäyhtiön painostus sai aikaan Lex Nokian (vanhentunut linkki) HS.fi. 1.2.2009. Arkistoitu 3.2.2009. Viitattu 1.2.2009.
- ↑ Äänestysjakauma 4.3.2009. Eduskunta. Viitattu 4.3.2009.
- ↑ Lehto, Tero: SAK:lla ja STTK:lla epäilyjä laittomasta teleurkinnasta Tietokone.fi. 22.9.2006. Arkistoitu 7.2.2009. Viitattu 14.2.2009.
- ↑ a b Akkanen, Jukka: Elinkeinoelämän keskusliitto painosti Akavaa Lex Nokian taakse (vanhentunut linkki) HS.fi. 23.2.2009. Arkistoitu 24.2.2009. Viitattu 23.2.2009.
- ↑ a b Suomen Kuvalehti: EK:n painostaja oli Lasse Laatunen (vanhentunut linkki) HS.fi. 23.2.2009. Viitattu 23.2.2009.
- ↑ Nokia jatkoi työntekijöidensä viestiliikenteen urkintaa 2005 (vanhentunut linkki) HS. Arkistoitu 13.2.2009. Viitattu 1.2.2009.
- ↑ Nokia jatkoi työntekijöidensä viestiliikenteen urkintaa 2005 (vanhentunut linkki) HS. Arkistoitu 13.2.2009. Viitattu 1.2.2009.
- ↑ Nokian sähköpostiurkinta kohdistui 418 henkilöön Digitoday. Viitattu 1.2.2009.
- ↑ Helsingin Sanomat, English edition: (vanhentunut linkki) Nokia – stronger than law?, Petri Sajari 1.2.2009 (Archive.is)
- ↑ Petri Sajari: Ministeriön alivaltiosihteeri vahvistaa: Nokian uhattiin lähtevän Suomesta. (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat, 24.2.2009, s. A4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.2.2009.
- ↑ a b Oikeuskansleri arvostelee kiisteltyä Lex Nokiaa hs.fi. Arkistoitu 1.6.2009. Viitattu 14.10.2009.
- ↑ Kangasniemi, Tuomas: Miksi talonmies ja opettaja ovat saamassa poliisia suuremmat urkintaoikeudet? Tekniikka & Talous. Viitattu 7.12.2008.[vanhentunut linkki]
- ↑ Suvi Lindén: Yritys voi vaatia riisumaan alasti tietosuojasyistä (Arkistoitu – Internet Archive) (Aamulehti 12.2.2009)
- ↑ a b Sajari, Petri: Oikeusoppineet: Lex Nokia rikkoo perustuslakia (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat. Arkistoitu 27.1.2009. Viitattu 7.12.2008.
- ↑ a b c Sajari, Petri: Lex Nokia: Näyttö puuttuu (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat. Arkistoitu 10.12.2008. Viitattu 7.12.2008.
- ↑ Kimmo Sasi: Tietoturvan puute loukkaa perusoikeuksia. (Mielipidekirjoitus) Helsingin Sanomat, 7.3.2009, s. C 8.
- ↑ Ministeri Lindén: Pomosi saa vaatia sinua riisuutumaan alasti Uusi Suomi. 12.2.2009. Viitattu 14.10.2009.
- ↑ Mielonen, Matti: Ministeri Lindén: Kuvailin asioita väärällä tavalla (vanhentunut linkki) HS.fi. 12.2.2009. Arkistoitu 15.2.2009. Viitattu 12.2.2009.
- ↑ Lex Nokian vastustajat ostivat mainosaikaa TV:stä (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat. Arkistoitu 31.1.2009. Viitattu 2.2.2009.
- ↑ Peltomäki, Tuomas; Reinboth, Susanna: Lex Nokian käytöstä ilmoitettiin ensimmäistä kertaa (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat. 25.2.2013. Sanoma. Viitattu 25.2.2013.
- ↑ Linnake, Tuomas: Lex Nokiaa rikottu ainakin neljä kertaa Digitoday. 21.12.2010. Taloussanomat. Viitattu 25.12.2010.
Aiheesta muualla
Kritiikki
