Christian Leopold von Buch (2. huhtikuuta 1774 Stolpe an der Oder, Preussin kuningaskunta – 4. maaliskuuta 1853 Berliini, Preussin kuningaskunta) oli saksalainen geologi, jota on pidetty aikansa suurimpana geologina.[1][2]
Elämä ja geologiset tutkimukset
Buch syntyi Stolpessa (nykyään osa Angermündea) ja opiskeli samaan aikaan kuin Alexender von Humboldt Freibergin kaivosakatemiassa Abraham Gottlob Wernerin johdolla. Buch paneutui kiinnostuneena lähes kaikkiin geologisiin ja paleontologisiin kysymyksiin, ja häntä pidettiin Wernerin ja William Smithin kuoleman jälkeen aikansa johtavana geologina. Vuonna 1797 Buch aloitti ensimmäiset huolelliset tutkimukset Keski-Alpeilla Tirolissa. Hän teki tieteellisiä matkoja useisiin maihin ja vietti kaksi vuotta (1806-1808) Skandinaviassa, jolloin hän kiinnitti huomiota maankohoamisilmiöön. Vuonna 1802 hän tutki Auvergnen sammuneita tulivuoria Etelä-Ranskassa. Vuonna 1815 hän vieraili Kanariansaarilla.[2][1]
Buchin näkemys tulivuorten muodostumisesta, jonka mukaan ne muodostuivat tulivuorenpurkauksen aiheuttaman maankohoamisen seurauksena, on myöhemmin todettu vääräksi, mutta hänen teoriansa tulivuorten ja vuorten rakenteesta ja alkuperästä oli tärkeä edistysaskel kysymyksen ratkaisemisessa ja sai laajaa tunnustusta aikansa geologeilta. Buchin tutkimukset koskivat myös dolomiitteja, jotka olivat siihen asti huonosti ymmärrettyjä.[2][1]
Monista Buchin geologisista, petrografisista ja paleontologisista teoksista mainittakoon Reise durch Norwegen und Lappland (1810), Geognostische karte über Deutschland (1826; 5. painos. 1843), Über die eisensteinlager in Schweden (1810), Über die ursache der verbreitung der erratischen blöcke der Alpen (1804-11) ja Zu Sefströms aufsatz über skandinavische geröllfurchen (1838). [2]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
.jpg)
