Legio II Augusta

Augustus, Rooman keisari vuosina 27 eaa. – 14 jaa.

Legio II Augusta (suom. toinen Augustuksen legioona) oli roomalainen legioona. Sen perustivat todennäköisesti konsuli Gaius Vibius Pansa Caetronianus ja Octavianus (tuleva keisari Augustus) vuonna 43 eaa. Sen tunnuksia olivat kauris, Pegasos ja sodanjumala Mars.

Historia

Augustuksen aika

Legio II Augustaa kutsuttiin mahdollisesti aluksi nimellä Sabina. Se taisteli Marcus Antoniusta vastaan Mutinan sodassa ja myöhemmin Cassiusta ja Brutusta vastaan Filippoin taisteluissa. Legioona osallistui myös Perusian sotaan Octavianuksen puolella, mistä kertoo Perusiasta löytynyt lingon ammus, jossa on teksti Caesar Leg II.

Legioonan vaiheet vuosien 40 eaa. – 30 eaa. välillä ovat epäselviä, mutta jos Legio II Augusta on sama kuin Legio II Gallica, joka tiedetään palvelleen myös Octavianuksen puolelle, niin on mahdollista, että II Augusta oli tuolloin Galliassa. Vuoden 30 eaa. jälkeen legioona siirrettiin Hispania Tarraconensikseen, missä se osallistui kantabriaaneja vastaan käytyyn sotaan vuosina 25 eaa. – 13 eaa. Sodan jälkeen legioonalaiset rakensivat yhdessä Legio I Germanican kanssa Accin colonian Hispaniaan. Legioonan veteraaneja asutettiin Faventiaan ja Cartennaan.

Palvelus Germaniassa ja Britannian sotaretki

Teutoburgin taistelun jälkeen vuonna 9 jaa., Legio II Augusta siirrettiin todennäköisesti Reinille, missä se asettui Mogontiacumin lähistölle. Vuosina 14–16 se osallistui sotapäällikkö Germanicuksen sotaretkiin Germaniassa. Sotaretkien aikana se mainitaan yhdessä Legio XIV Geminan kanssa, kun nämä joutuivat yhtäkkiä äkillisen tulvan uhkaamaksi ollessaan lastattuina laivoihin Vattimerellä. Vuoden 16 jälkeen legioona asettui Argentoratumiin, Germania Superiorin provinssiin, missä se vartioi strategisesti tärkeää Reinin ylityspaikkaa.

Vuonna 21 Legio II Augusta osallistui sotaretkeen gallialaisia kapinallisia, Julius Sacroviriä ja Julius Florusta vastaan. Kapina kukistettiin ja voiton kunniaksi pystytettiin riemukaari Arausioon.

Vuonna 43 keisari Claudius käynnisti Britanniaan suuntautuneen sotaretken, johon myös Legio II Augusta osallistui. Legioonan komentajana toimi tällöin Titus Flavius Vespasianus, tuleva keisari. Legioona oli aluksi jakautunut lukuisiin linnakkeisiin Lounais-Britanniassa. Vuonna 48 koko legioona koottiin vastarakennettuun leiriin, joka sijaitsi Isca Dumnoriorumissa. Vuonna 57 legioona siirrettiin uuteen leiriin nykyisen Gloucesterin alueella.

Vuonna 60 tai 61 Ikeenien kuningatar Boudicca kapinoi roomalaisia vastaan. Kun provinssin maaherra Suetonius Paulinus pyysi legioonalta apua, niin sen prefekti, Poenius Postumius kuitenkin kieltäytyi. Hän teki myöhemmin itsemurhan mutta ei tiedetä miksei paikalla ollut legaattia, joka oli normaalisti legioonan komentaja.

Neljän keisarin vuosi

Vespasianus, Rooman keisari vuosina 69–79.

Vuoden 69 sisällissodan aikana Legio II Augusta tuki Aulus Vitelliusta. Ainakin yksi legioonan lippukunta osallistui Cremonan ensimmäiseen taisteluun, jossa Vitelliuksen joukot kukistivat Othon armeijan. Myöhemmin se taisteli varmasti myös Cremonan toisessa taistelussa, jossa Vespasianuksen armeija puolestaan kukisti Vitelliuksen. On mahdollista, että koko legioona, muutamia alaosastoja lukuun ottamatta, tuki Vespasianusta alusta lähtien. Sodan jälkeen legioonan osastot palasivat takaisin Britanniaan.

Antoninuksen valli

Hadrianuksen ja Antoninuksen vallit Britanniassa.

Vespasianuksen aikana Legio II Augusta siirrettiin entisestä leiristään Isca Silurumiin, jossa se pysyi vuoteen 139 asti, jolloin Rooman armeija hyökkäsi Etelä-Skotlantiin. Legio II Augusta osallistui sotaretkeen ja myöhemmin Antoninuksen vallin rakentamiseen vuosina 142–143. Noin vuosina 155–158 syttyi raju kapina Pohjois-Britanniassa ja roomalaiset joukot kärsivät kovia tappioita. Antoninuksen valli hylättiin ja vahvistuksia jouduttiin tuomaan kahdesta Germanian provinsseista. Tämä mainitaan Tynestä löytyneessä piirtokirjoituksessa[1].

Septimius Severus ja 200-luku

Vuonna 196 Britannian maaherra Decimus Clodius Albinus vei provinssin joukot Galliaan tavoitteenaan syöstä Septimius Severus vallasta ja nousta keisariksi. Severuksen kuitenkin kukistivat Albinuksen ja Britannian joukot palasivat takaisin provinssiinsa, missä he joutuivat taistelemaan provinssin vallanneita britannialaisia vastaan. Vuonna 208 Septimius Severus saapui Britanniaan ja käynnisti sotaretken Skotlantiin. Legio II Augusta siirrettiin Carpowiin Tayjoen varrelle, missä se jakoi suuren legioonalaislinnoituksen Legio VI Victrixin kanssa.

Keisari Caracallan tai Elagabaluksen kaudella Legio II Augusta sai lisänimen Antonina, keisarien Antoninus-nimen mukaan. Severus Alexanderin aikana valloituksista luovuttiin ja legioona palasi takaisin entiseen linnoitukseensa Isca Silurumiin. Legioona oli siellä ainakin vuoteen 255 asti. 200-luvulla yksi legioonan lippukunta saattoi taistella Armoricassa, Länsi-Galliassa.

Myöhäisantiikki

300-luvulla Legio II Augusta oli osa Kentiin sijoitettua rannikkopuolustusta, jonka jälkeen se katoaa lähteistä. On mahdollista, että myöhäisantiikin aikana perustettu Legio II Brittannica oli alkujaan osa Legio II Augustaa.

Lähteet

Viitteet

  1. Roman Inscriptions of Britain: RIB 1322 Noin vuodelta 155–159. (Kappale: "The Military Units") Imperator Antonino Augusti Pio Pater Patriae Vexilatio Legionis Secundae Augusta et Legionis Sextae Victrix et Legionis Vicesimae Valeria Victrix Contributi ex Germania duobus sub Iulio Vero Legatus Augusti pro praetore, suom. Kahdesta Germanian provinsseista lähetetyt vahvistukset Legio II Augustalle, Legio VI Victrixille ja Legio XX Valeria Victrixille [tekivät tämän piirtokirjoituksen] propreetorin oikeuksien omaavan keisarillisen legaatin, Julius Veruksen käskystä Ylipäällikkö Antoninus Augustus Piukselle, isänmaan isälle (englanniksi)

Aiheesta muualla

Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!