Tanskalainen balettimestari August Bournonville loi vuonna 1836 La Sylphideen uuden koreografian Herman Severin Løvenskioldin musiikkiin. Bournonville aikoi esittää kilpailijan Taglionin alkuperäisversiolle Kööpenhaminassa Tanskan kuninkaallisen baletin kanssa, mutta Pariisin ooppera vaati Schneitzhoefferin nuoteista liian korkeaa hintaa. Lopulta Bournonville teki alkuperäisestä libretosta oman tuotannon. Ensi-ilta oli 28. marraskuuta 1836. Tanskan kuninkaallinen baletti on tanssinut Bournonvillen versiota alkuperäisessä muodossaan alusta pitäen ja se on Bournonvillen maineikkaimpia teoksia. Bournonvillen version nykytulkitsijoita ovat muun muassa Eva Evdokimova ja Lis Jeppesen.
Vuonna 1972 sai Taglionin versio kilpailijan, jonka laati Pierre LacottePariisin oopperan baletille. Koska Taglionin koreografia on kadonnut, Lacotten koreografia perustuu baletin ensi-illan aikaisiin lähteisiin, kuten painotuotteisiin, nuotteihin, piirroksiin ja arkistomateriaaliin. Lacotten koreografia noudattaa aikakauden tyyliä mutta on täysin uusi, ja sitä on arvosteltu epäaitoudesta. Lacotten version roolin tulkitsijoihin Pariisin kansallisoopperassa kuuluvat Ghislaine Thesmar (Lacotten vaimo) ja Aurelie Dupont.
La Sylphide sekoitetaan usein teokseen Les Sylphides, joka sekin on tarujen sylfidiä käsittelevä baletti. Mihail Fokin on laatinut Les Sylphidesiin koreografian Ballets russes’lle lyhyenä esityksenä. Vaikka se on saanut idean La Sylphidesta, se on tarkoitettu esitettäväksi itsenäisenä balettina omine ansioineen.