PROFILBARU.COM

Anna Pavlova
Anna Matvejevna Pavlova, А́нна Матве́евна Па́влова
	; Pavlova prinsessa Aspician roolissa (Faaraon tytär, n. 1910).
Henkilötiedot
Koko nimi	Anna Pavlovna Pavlova
Syntynyt	12. helmikuuta 1881; Pietari, Venäjän keisarikunta
Kuollut	23. tammikuuta 1931 (49 vuotta); Haag, Alankomaat
Ammatti	tanssija
Taiteilija
Ala	baletti
	; Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Anna Matvejevna Pavlova, vuodesta 1901 Anna Pavlovna Pavlova (ven. А́нна Матве́евна Па́влова); (12. helmikuuta (J: 31. tammikuuta) 1881 Pietari, Venäjän keisarikunta – 23. tammikuuta 1931 Haag, Alankomaat) oli venäläinen balettitanssija. Hän oli aikansa tunnetuimpia balettitanssijoita.^[1]

Anna Pavlova sai balettikoulutuksensa kuuluisassa Mariinski-teatterissa, jossa hän esiintyi useissa klassisissa balettiteoksissa. Uransa loppuajat hän kiersi maailmanlaajuisesti.^[1] Erityisen kuuluisa on Pavlovan tulkinta Mihail Fokinin Pavlovalle vuonna 1905 tekemästä sooloteoksesta Kuoleva joutsen, joka on Camille Saint-Saënsin sävellys.^[1]

Elämänvaiheita

Haaveena baletti

Tuleva tähtitanssijatar syntyi vaatimattomiin oloihin. Hänen vanhempansa olivat pyykkäri Ljubov Fjodorovna Pavlova ja sotilas Matvei Pavlovitš Pavlov, joka oli palvellut Henkikaartin Preobraženskin rykmentissä. Anna oli mielikuvitusrikas ja kauneudentajuinen lapsi ja rakenteli mielessään pilvilinnoja hienosta tulevaisuudestaan. Lapsena hän kertoi mielellään tarinoita keksimästään Pavel-nimisestä miehestä, joka olisi ollut hänen oikea isänsä. Ehkä juuri tämän vuoksi myöhemmin kulki juoru, että hänen biologinen isänsä olisi ollut kuuluisa juutalainen upporikas pankkiiri Lazar Poljakov (1842–1914), jonka perheessä äiti Ljubov oli ollut pyykkärinä. Asiasta ei ole minkäänlaista näyttöä ja tarina on peräisin Poljakovin poikien muistelmista, kun Pavlovasta oli jo tullut kuuluisa.^[2] Isä kuoli kun Anna oli vain kaksivuotias, ja perhe eli sen jälkeen entistäkin niukemmin. Pavlova oli syntynyt keskosena, sairasteli lapsena usein ja hänet lähettettiin monesti maaseudulle Liihaan (Ligovo) isoäitinsä luo vahvistumaan.^[3]

Ensimmäisen balettiesityksensä, Marius Petipan Prinsesssa Ruususen Anna Pavlova näki kahdeksanvuotiaana Mariinski-teatterissa ja kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1891 hän pääsi Keisarilliseen balettikouluun. Vuotta aikaisemmin hänet hylättiin pääsykokeessa, sillä opettajat pitivät häntä silloin liian heikkona tanssiopintoihin.^[2]^[3]

Balettikoulussa huomattiin pian Pavlovan poikkeuksellinen lahjakkuus. Hänen rakenteensa oli haasteellinen ajan kompaktille balettitanssijaihanteelle: hänellä oli korkea jalkaholvi, ohuet nilkat ja pitkät raajat. Opinnoilleen omistautunut Pavlova tiesi, että menestymiseen vaaditaan lahjakkuuden lisäksi paljon työtä. Siksi hän otti lisätunteja Pietarissa vierailleilta kuuluisilta tanssipedagogeilta Christian Johanssonilta, Pavel Gerdtiltä, Nikolai Legatilta ja Enrico Cecchettiltä. Viimeksimainitun metodia käytetään edelleen. Viimeisenä opiskeluvuotenaan hän sai esittää useita rooleja.^[2]^[3]

Huipulle

Pavlova valmistui Keisarillisesta balettikoulusta vuonna 1899.^[4] Hän sai heti luvan tanssia pienemmissä ryhmissä, mikä oli epätavallista: yleensä tanssijan oli ensin oltava balettikuorossa ennen kuin hän pääsi pieniin ryhmiin. Ura lähti hyvin pian nousuun. Ensiesityksensä Pavlova teki Mariinski-teatterissa, missä hän oli lapsena haaveillut balettitanssijuudesta. Hän herätti joka esiintymisellään positiivista huomiota, ja läpimurto tähdeksi tapahtui vuonna 1905.^[2] Tässä vaiheessa hän muutti nimensä Anna Pavlovna Pavlovaksi.

Kriitikot moittivat Pavlovaa siitä että tämä tanssi väärällä tyylillä, kuten että hänen polvensa olivat koukussa. Yleisö ei tästä välittänyt vaan hänen tähtensä oli nousussa. Lopullinen nousu tapahtui vuonna 1905, kun Pavlova tanssi Mihail Fokinin häntä varten tekemän koreografian Kuoleva joutsen. Pavlovan liikekieli oli esityksessä hienostunutta ja kasvojen ilmeet intensiivisiä. Yleisön mielestä juuri hän osasi ilmentää roolihahmonsa haurauden. Tämän roolin ansiosta hänet nimettiin primaballerinaksi vuonna 1906.^[1]^[2]

Huipulla

Vuonna 1906 Pavlova tanssi vaikean Gisellen roolin ja aloitti seuraavana vuonna kiertue-elämän. Ensimmäinen kiertue vei Riikaan, Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Berliiniin ja Prahaan. Uusi kiertue tehtiin heti vuonna 1908.^[2]^[1]

Sergei Djagilev oli perustanut Ballets russes -balettiryhmän ja kiinnitti huomionsa Pavlovaan. Pavlova pääsi mukaan ryhmän merkittävimmälle kiertueelle vuonna 1910. Kiertue alkoi Pariisista ja jatkui Lontooseen. Pavlova halusi pysyä itsenäisenä eikä halunnut liittyä ryhmään vakituisesti. Pavlova oli kilpailuhenkinen, ja hetkellisen kateuden puuskassa hän aiheutti pienen skandaalin, kun julki tuli että hän oli lyönyt toista tanssijaa koska tämä oli saanut enemmän aplodeja. Pavlova irtisanoutui Mariinski-teatterista.^[1]^[2]^[3]

Suurta harppausta Pavlovan elämälle ja uralle merkitsi se, kun hän perusti oman balettiryhmän vuonna 1911. Nyt hän sai toiminnasta täyden taiteellisen vastuun ja saattoi tehdä myös omat koreografiansa. Lisäksi hän oli ryhmänsä ainoa ja kiistaton tähti. Hänen aviomiehensä Victor Dandré vastasi kiertueiden käytännön järjestelyistä. Seuraavat kaksikymmentä vuotta hän kiersi oman ryhmänsä kanssa ympäri maailman ja sai tuhannet ihmiset kiinnostumaan baletista. Monet tytöt ympäri maailman ottivat hänet esikuvakseen.^[2]

Hänellä oli erittäin taipuisat ja epävakaat nilkat, joten hän laittoi ylimääräiset nahkapohjat balettitossujensa sisään jalkaa tukemaan. Kun Pavlova vieraili ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa vuonna 1901, hän hankki kaikille tanssiryhmänsä tanssijoille Metropolitan-oopperan suutari Salvatore Capezion valmistamia tossuja. Näin hän oli osaltaan lanseeraamassa ensimmäistä kansainvälistä tossumerkkiä, joka on yhä olemassa. Kiitokseksi tästä Capezio loi oman tossumallin nimeltään La Pavlova.^[5]

Pavlova muutti vuonna 1912 Lontooseen, josta hän osti asunnon Golders Greeniltä. Asunnon yhteydessä oli puutarha ja lampi, johon Pavlova hankki joutsenia. Hän vietti paljon aikaa lintujen parissa, jotta saisi omaan tanssiinsa häivähdyksen realismia. Hän myös harjoitteli kotona ja keräsi sinne rooliasuja ja lavasteita. Tuon ajan aikauslehdistö esitteli Pavlovaa kodissaan hänen ystäviensä seurassa.^[3]

Koska Pavlova halusi jatkuvasti kehittää ilmaisuaan, hän tutki eurooppalaisia kansantansseja sekä Intian ja Japanin perinteisiä tansseja. Häntä kiinnostivat erityisesti Intian tanssit ja hänestä tuli oman aikansa merkittävin intialaisten tanssien esittäjä. Hän opiskeli niitä intialaisen tanssitaiteilija Uday Shankarin oppilaana. Lisäksi hänestä tuli koko 1900-luvun alkupuoliskon baletin symboli. Hänellä oli suuret ilmaisukykyiset silmät, kapeat kalpeat kasvot ja tarkkaan kammatut tummat hiukset. Hän kiinnitti huomiota ulkonäköönsä myös vapaa-ajallaan ja näyttäytyi täydellisesti huoliteltuna läpikuultavissa asuissa.^[1]^[3]

Pavlovan yksityiselämään ei liittynyt skandaaleja. Hän eli aviomiehensä Victor Dandrén kanssa rauhallista elämää ja heillä oli lemmikkinä joutsen, joka sai nimen Jack. Pariskunta ei saanut lapsia, mutta Pavlovan sydäntä lähellä olivat Venäjän bolševikkivallankumousta paenneet orpolapset joille hän perusti orpokodin Pariisiin.^[1]^[2]^[3]

Traaginen loppu

Kiertue-elämä ja tanssi alkoivat vähitellen rasittaa Pavlovaa. Kun hänen 50-vuotispäivänsä lähestyi, hän päätti pitää intensiivisen Britannian kiertueen jälkeen lomaa. Hän matkusti junalla Cannesista Pariisiin, kun juna joutui onnettomuuteen. Pavlova ei kuitenkaan loukkaantunut. Kaikki matkustajat komennettiin ulos odottamaan uutta junaa, ja odotus kylmässä kelissä kesti 12 tuntia. Pavlova oli säätilaan nähden pukeutunut aivan liian kevyesti, hänellä oli vain ohut takki ja silkkipyjama.^[2]

Kun Pavlova viimein pääsi Haagiin, oli hänen vointinsa jo todella huono. Lääkäri diagnosoi hänellä keuhkokuumeen molemmissa keuhkossa. Olisi tehtävä leikkaus, mutta sen jälkeen ura olisi ohi, totesi lääkäri. Pavlova kieltäytyi leikkauksesta, ja niin hän menehtyi sairauteen vain kaksikymmentä päivää ennen kuin olisi täyttänyt 50 vuotta.^[2]^[3] Pavlovan kuolema oli uutinen ympäri maailman. Kun hänellä olisi pitänyt olla seuraava esiintyminen, oli näyttämölle suunnattu valonheitin, joka osoitti hänen jättämäänsä tyhjää paikkaa. ^[3]

Perintö

Pavlovan muisto elää yhä balettimaailmassa. Yhä edelleen monet haluavat jäljitellä hänen tanssityyliään ja vuonna 1980 Igor Carl Fabergé julkisti hänen nimeään kantaneen kristallilasikokoelman juhlistaakseen hänen syntymänsä satavuotismuistoa. Vuonna 1983 hänestä ilmestyi elämäkertaelokuva.^[2]^[3]

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h Anna Pavlova Encyclopædia Britannica. Chicago: Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 7.2.2023. (englanniksi)
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ ^j ^k ^l Anna Pavlova Biography. 2.4.2014 (päivitetty 26.3.2021). Yhdysvallat: A&E Television Networks. Viitattu 19.5.2023. (englanniksi)
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ ^j Davidson, Lucy: Anna Pavlova: The Most Influential Ballerina in History 13.10.2022. History Hit. Viitattu 19.5.2023. (englanniksi)
↑ Anna Pavlova | Russian Ballerina, Prima Ballerina Assoluta | Britannica www.britannica.com. Viitattu 27.9.2023. (englanniksi)
↑ Varvastossun tarina Ooppera – Baletti. Viitattu 27.9.2023.