Baskisäveltäjä Sebastián Iradier sävelsi ”La Paloman” vierailtuaan pari vuotta aiemmin Kuubassa ja kuultuaan Havannassa suosittua habanera-musiikkia. Iradier kuoli pian kappaleen valmistumisen jälkeen.
”La Paloma” alkoi kulkeutua purjelaivojen miehistöjen mukana ympäri maailmaa. Ensimmäisenä se nousi suosioon Meksikossa, jossa siihen ihastuttiin kuningashuonetta myöten. Laulusta tuli erittäin suosittu mitä erilaisimmissa musiikkikulttuureissa: Afganistanissa, Havaijilla, Filippiineillä, Saksassa, Romaniassa, Afrikan itärannikon Sansibarissa ja Intian Goassa. Sitä voidaan pitää ensimmäisenä maailmanlaajuisena ”hittikappaleena”.[3] Kappaleen suosioon amatöörisoittajien keskuudessa vaikutti sekin, että sen säestys koostuu vain kahdesta vuorottelevasta soinnusta, toonikasta ja dominantista.[4]
Laulun alkuperäinen ja tunnetuin sanoitus perustuu antiikin Kreikan myyttiin, jossa Persian kuninkaan Dareios I:n sotapäällikkö Mardonius oli tulossa sotaretkelle Ateenaan. Yksi hänen laivoistaan joutui Athos-vuoren edustalla merihätään ja upposi. Rannalla olleet kreikkalaiset näkivät heille oudon valkoisen kyyhkysen nousevan laivasta taivaalle. Valkokyyhkyjä käytettiin tuolloin kirjekyyhkyinä Persiassa, mutta Kreikassa ne olivat tuntemattomia. Tästä lähti elämään uskomus, jonka mukaan valkoinen kyyhkynen tuo hukkuvalta merimieheltä viimeisen lemmenviestin.[5]
”La Paloma” suomeksi
Ensimmäinen suomenkielinen levytys ”La Palomasta” lienee amerikansuomalaisen Walfrid Lehdon nimellä Volpi Leuto vuonna 1928 New Yorkissa tekemä gramofonilevy ”Siirtolaisen kaiho”[6].
Tunnetuin suomenkielinen sanoitus sävelmään on Raili Kahilaisen kirjoittama. Siinä merimies sanoo lähtiessään rakkaimmalleen, että jos kuolee matkallaan, hänen sielunsa jää elämään valkean kyyhkysen muodossa.[7] Sen ensimmäinen levyttäjä on Erkki Junkkarinen vuodelta 1955, Toivo Kärjen sovituksena nimeltä ”La Paloma”. Vuotta myöhemmin sen levytti samalla nimellä Olavi Virta ja kahta vuotta myöhemmin Kalevi Korpi, vuonna 1970 Eino Grön, vuonna 1974 Matti Esko, vuonna 1977 Teuvo Valo ja vuonna 1979 Erkki Junkkarinen. Suuressa toivelaulukirjassa numero 1 on kappaleen nuotit ja Kahilaisen teksti nimellä ”Kyyhkynen”[7]. Sillä nimellä sävelmän ovat levylle laulaneet ainakin Arja Saijonmaa (1994) ja Viktor Klimenko (1998). Kari Tapio on levyttänyt sanoituksen nimellä ”Valkokyyhkynen”. Sitten on vielä monia instrumentaaliversioita sekä Vesa-Matti Loirin sanoittama ja Jean-Pierre Kuselan hahmossa esittämä huumoriversio ”Merten di Verten” eli ”Lääketieteen opiskelijan epätoivo” (1986).[2]
Lähteet
↑Slawicek, Otto: La Paloma, das SeemannsliedEuropäisches Segelinformationssystem. Viitattu 12.6.2018. (saksaksi)
↑ ab”Kyyhkynen – La Paloma”, Suuri toivelaulukirja 1, s. 140. (Toim. Aapeli Vuoristo, 11. painos) F-kustannus, 1982.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäiset artikkelit: en:La Paloma & fr:La Paloma
Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!