Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Vuonna 1775kuningasKustaa III:n aikana Kymenkartanon ja Savon lääni jaettiin kahtia, jolloin eteläosasta muodostettiin Kymenkartanon lääni, jonka hallintopaikka oli Heinola. Alkujaan oli läänin hallintokeskukseksi suunniteltu Heinolan kirkonkylä, mutta maaherra Riddercreutz esitti tutustumiskäynnin jälkeen, että residenssin sijoituspaikaksi tulisi KymijoenJyrängönvirran rannan tienoo. Kruunu ostikin sieltä kaksi ratsutilaa maaherran ja lääninhallituksen virkamiesten käyttöön jo vuonna 1776, ja seudulle nousi uusi asutus (ks. Heinolan keskustaajama).[1] Kymenkartanon ja Savon läänin pohjoisosasta muodostettiin Savon ja Karjalan lääni (myöhempi Kuopion lääni), jonka hallintopaikka oli Kuopio.
Suomen siirryttyä Venäjän alaisuuteen keisariNikolai I muodosti vuonna 1831 Kymenkartanon läänin pohjoisosasta Mikkelin läänin ja eteläosat liitettiin Uudenmaan lääniin. Mikkelin läänin pääpaikkana oli aluksi Heinola, mutta vuonna 1839 pääpaikka siirrettiin Mikkeliin, ja korvauksena siitä Heinola sai kaupunkioikeudet.
Vuosina 1776–1831 toimineella Kymenkartanon läänillä ei ole hallinnollista yhteyttä 1556–1634 toimineeseen Kymenkartanon läänin voutikuntaan, mutta Kymenkartanon läänin voutikunta oli myöhemmän Kymenkartanon läänin hallinnollinen, historiallinen ja henkinen perusta.