Kyliks

Attikalainen mustakuviotekniikalla koristeltu kyliks, n. 480 eaa. Hetjens-Museum, Düsseldorf.

Kyliks (m.kreik. κύλιξ, lat. cylix)^[1] on antiikin aikana käytetty keraaminen viinimalja. Se tunnetaan vaasien muotona erityisesti kreikkalaisesta keramiikasta.^[2][3][4] Nykytutkimuksessa kylikseistä käytetään usein vain sanaa malja (englanninkielisessä tutkimuksessa cup).^[3][5]

Historia ja käyttö

Kyliks on yksi lukuisista antiikin aikaisista nimityksistä juomamaljoille. Nykyisin termiä käytetään rajatummin juuri tässä kuvatusta maljojen tyypistä.^[6] Kyliks oli yksi kreikkalaisen keramiikan suosituimpia vaasityyppejä,^[7] ja sitä on myös kutsuttu niistä kaikista hienostuneimmaksi.^[8] Kyliksejä valmistettiin pääasiassa arkaaiselta kaudelta noin vuodesta 575 eaa. klassiselle kaudelle noin vuoteen 350 eaa. saakka. Erityisen suosittu tyyppi oli 500-luvun eaa. lopulla ja 400-luvun eaa. alussa.^[8]

Kyliksejä käytettiin viinimaljoina erityisesti symposioneissa eli pidoissa. Tuolloin niillä voitiin myös muun muassa pelata kottabos-peliä.^[3] Kyliks oli pitoastioista kaikkein henkilökohtaisin ja todennäköisesti niitä särkyi useimmin, joten ne piti myös korvata useammin. Samalla kyliksien muodoissa tapahtui ajan myötä suhteellisen paljon muutoksia.^[9]

Kyliks perustui mahdollisesti protogeometrisiin esikuviin. Kyliksin varhaisia muotoja olivat ensin niin kutsutut komastes-maljat (hallitseva muoto 500-luvun eaa. alussa), sitten Siana-maljat (n. 575–550 eaa.) ja sitten Pieni Mestari -maljat (n. 550–525 eaa.), kuten nauha- ja huulimaljat sekä Droop-, Gordion- ja Kassel-maljat. Myöhäiselle arkaaiselle kaudelle vuosiin 525–480 eaa. tultaessa kyliksien päätyypeiksi olivat muodostuneet tyypit A, B ja C. Klassisella kaudella 400-luvulla eaa. kyliksien merkitys väheni, ja rinnalle nousi muita juoma-astioita, kuten skyfos ja kantharos. Toisaalta kylikseihin kehittyi uusia muotoja, kuten varreton kyliks.^[9][6]

Muoto ja tyypit

Kyliks on leveä ja suhteellisen matala viinimalja, jossa on yleensä korkea ja hoikkavartinen jalka. Joskus jalka on kuitenkin varreton. Maljassa on kaksi vaakasuuntaista kädensijaa, jotka on sijoitettu symmetrisesti maljan vastakkaisille sivuille, ja jotka käyristyvät ylöspäin.^[2][7][8]

Kyliksien koossa on suurta vaihtelua, ja niiden halkaisijat vaihtelevat noin 12 cm:stä 46 cm:iin.^[8] Kyliksien pyöreä, lähes tasainen sisäpohja, tondo, on ensisijainen paikka niiden koristemaalauksille. Kuvitus on usein symposion-aiheinen tai eroottinen, ja monissa tapauksissa selvästi tarkoitettu viihdyttämään ja jopa huvittamaan pitovieraita, kun kuva tuli vähitellen näkyviin viinin vähentyessä. Kyliksin ulkosivun niin kutsuttu friisi on koristeltu maalauksilla, jotka esittävät usein jotain mytologista aihetta.^[2][7]

Kyliksien lukuisat eri tyypit voidaan jakaa kolmeen ryhmään niiden profiilin mukaan:^[6][8]

Ryhmä 1

Ryhmän 1 kylikseissä vaasin huuli, vartalo ja jalka erottuvat kaikki toisistaan selvästi.^[6][8]

Komastes-malja

Komastes-maljassa on matala ja ulkoneva huuli sekä lyhytvarsinen jalka. Tyyppi on attikalaisen keramiikan ensimmäinen, joka voidaan lukea varsinaiseksi kyliksiksi. Sen alkuperä on oletettavasti korinttilaisessa keramiikassa. Tyyppi on saanut nimensä siitä, että ulkosivun koristelu esittää usein komasteja eli riehakkaita juhlijoita, usein kahden tai kolmen ryhmissä. Sisäpuoli on koristelematon.^[5][10][11]

• 
  Komastes-maljan muoto ulkoa ja sisältä.
• 
  Komastes-malja, n. 580–575 eaa.
• 
  Komastes-malja, n. 580–570 eaa.
• 
  Komastes-malja, n. 560 eaa.

Siana-malja

Siana-malja (Siána-malja) on komastes-maljasta kehittynyt tyyppi, jossa on korkeampi huuli ja jalka. Erona on myös se, että Siana-maljoissa sekä sisä- että ulkopuoli ovat koristellut. Näin kyseisestä tyypistä sai alkunsa kyliksien tondojen koristelu. Ulkopuolen koristelussa esiintyy kahta tyyppiä. Toisissa maljoissa on kaksi kuvanauhaa, toinen huulessa, jossa on usein kukka-aihe, ja toinen vartalossa. Toisissa maljoissa yksi kuvavauha peittää sekä huulen että vartalon. Tyyppi oli hallitseva ajalla 575–550 eaa. Se on saanut nimensä Ródoksen Siánasta, josta on löydetty tyypin ensimmäiset tunnetut edustajat.^[5][12]

• 
  Siana-maljan muoto ulkoa ja sisältä.
• 
  Siana-malja, n. 575–550 eaa.
• 
  Siana-malja, n. 570 eaa.
• 
  Siana-malja, n. 560–550 eaa.

Huulimalja

Huulimaljat ovat saaneet nimensä siitä, että niissä koristeaihe on maalattu kyliksin ulkonevaan huuleen. Myös koristelemattomia huulia esiintyy. Jalka on korkea ja siinä on leveä jalkalevy. Huulimaljat ovat yksi Pieni Mestari -maljojen tyyppi. Ne kehittyivät Siana-maljoista.^[13][14]

• 
  Huulimalja, n. 550–540 eaa.
• 
  Huulimalja, n. 550–525 eaa.
• 
  Huulimalja, n. 540–530 eaa.
• 
  Huulimalja, n. 540–530 eaa.

Droop-malja

Droop-maljassa on kovera huuli ja korkea jalka. Huulen alapuolinen osa on koristeltu kuvanauhoilla. Droop-maljat ovat yksi Pieni Mestari -maljojen tyyppi. Tyyppi on saanut nimensä kyseisiä maljoja tutkineesta John Percival Droopista.^[13][15]

• 
  Droop-maljan muoto ulkoa ja sisältä.
• 
  Droop-malja, n. 550–530 eaa.
• 
  Droop-malja, 500-luku eaa.
• 
  Droop-malja, n. 540–520 eaa.

Gordion-malja

Gordion-maljat ovat yksi huulimaljojen ja samalla Pieni Mestari -maljojen tyyppi. Maljat ovat Pieni Mestari -maljoista varhaisimpia ja pienimpiä. Maljassa huuli on suora ja mustaksi maalattu ja erottuu selvästi vartalosta. Jalka on matalampi kuin huulimaljassa. Tyyppi sai alkunsa noin 565–540 eaa. Se on saanut nimensä Fryygian Gordionin kaupungista, josta on löydetty tyypin ensimmäinen tunnettu edustaja.^[14]

• 
  Gordion-maljan muoto ulkoa ja sisältä.

Ryhmä 2

Ryhmän 2 kylikseissä vaasin huuli ja vartalo muodostavat profiilissa yhtenäisen kaaren reunasta jalan juureen, mutta jalka erottuu erikseen.^[6][8]

Tyyppi A

Tyyppi A kehitettiin noin 550–525 eaa. Huuli ei erotu muusta vartalosta. Vartalosta erottuva jalka on suhteellisen lyhyt ja leveä. Kyliksit koristeltiin yleensä mustakuviotekniikalla, mutta myös punakuviotekniikalla sekä kaksikielisellä maalauksella koristeltuja kyliksejä tunnetaan. Tyyppi jäi pois käytöstä 400-luvun eaa. alkupuolella samalla kun mustakuviotekniikka jäi pois muodista.^[5][9][16] Yksi tunnetuimpia tyypin A kyliksejä on niin kutsuttu Dionysos-malja, joka edustaa monien muiden tyypin A maljojen tavoin ulkosivunsa koristelun puolesta silmämaljaa.

• 
  Tyypin A kyliksin muoto ulkoa ja sisältä.
• 
  Dionysos-malja, n. 540 eaa.
• 
  Dionysos-maljan pohja.
• 
  Dionysos-maljan tondo.

Nauhamalja

Nauhamaljat ovat saaneet nimensä siitä, että niiden ulkosivun poikki kulkee nauhamainen koristeaihe, joka on maljan kädensijojen korkeudella. Muutoin maljat on maalattu mustiksi. Nauhamaljat ovat yksi Pieni Mestari -maljojen tyyppi.^[5][17][13]

• 
  Nauhamaljan muoto ulkoa ja sisältä.
• 
  Nauhamalja, n. 560–530 eaa.
• 
  Nauhamalja, n. 540 eaa.
• 
  Nauhamalja, n. 530 eaa.

Kassel-malja

Kassel-maljat ovat nauhamaljojen muunnelma ja samoin yksi Pieni Mestari -maljojen tyyppi. Ne ovat nauhamaljoja jonkin verran pienempiä ja matalampia. Merkittävin ero on koristelussa, jota on eri puolilla maljaa, ei pelkästään nauhamaisena aiheena. Koristelun tyyli on saanut vaikutteita Siana-maljoista.^[13][18] Tyyppi on saanut nimensä siitä, että sen varhaisin tunnettu esimerkki oli sijoitettuna museoon Kasselissa.

• 
  Kassel-maljan muoto.
• 
  Kassel-malja, n. 540 eaa.

Toivomusluumalja

Toivomusluumaljat (engl. Merrythought Cup) ovat samanaikaisia Siana-maljojen kanssa. Ne ovat varhaisin tunnettu ateenalainen kyliks-tyyppi, jossa huuli ja vartalo eivät eroa toisistaan. Kädensijat ovat omalaatuiset ja muistuttavat toivomusluuta eli onnenluuta (engl. merrythought). Tästä tulee myös tyypin nykyinen nimi.^[19]

• 
  Toivomusluumaljan muoto ulkoa ja sisältä.
• 
  Toivomusluumalja.

Ryhmä 3

Ryhmän 3 kylikseissä vaasin huuli, vartalo ja jalka muodostavat kaikki yhtenäisen kaaren.^[6][8]

Tyyppi B

Tyypin B maljat muistuttavat tyypin A maljoja siinä, että huuli ei erotu vartalon profiilista. Erona on se, että myös jalka sulautuu vartalon profiiliin. Tyyppi B koristeltiin yleensä punakuviotekniikalla, ja säilyi käytössä läpi 400-luvun eaa.^[5][9]

• 
  Tyyppi B, n. 510 eaa.
• 
  Tyyppi B, n. 460 eaa.
• 
  Tyyppi B, n. 435–430 eaa.
• 
  Tyyppi B, n. 430 eaa.

Tyyppi C

Tyyppi C on tyyppiä B harvinaisempi. Huuli erottuu joskus vartalosta. Vaasit on usein lasitettu kokonaan mustaksi, tai koristeltu ainoastaan sisäpuolelta. Myös tyyppi C säilyi käytössä läpi 400-luvun eaa.^[5][9]

• 
  Tyyppi C, 480–470 eaa.
• 
  Tyyppi C, 480–470 eaa.

Muut tyypit

Varreton malja

Varrettoman maljan jalassa ei ole vartta, vaan jalan leveä osa yhdistyy suoraan maljan vartalon pohjaan. Tyyppi kehittyi attikalaisessa mustakuviokeramiikassa noin vuonna 525–500 eaa., ja säilyi suosittuna punakuviokeramiikan kaudella. Myöhemmin suurin osa vaaseista maalattiin kauttaaltaan lasitetun mustiksi. Tyyppi jäi pois käytöstä 300-luvulla eaa.^[5][20]

• 
  Varrettoman kyliksin muoto ulkoa ja sisältä.
• 
  Varreton malja, 475–450 eaa.

Katso myös

Kyliksiä syvempiä maljoja olivat skyfos, mastos ja kantharos.^[3]

Lähteet

1. Liddell, Henry George & Scott, Robert: κύλιξ, ἡ / ὁ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
2. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja, s. 288. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
3. Cups and other drinking vessels Classical Art Research Center, University of Oxford. Arkistoitu 5.1.2020. Viitattu 20.1.2020.
4. Cartwright, Mark: A Visual Glossary of Greek Pottery Ancient History Encyclopedia. Viitattu 20.1.2020.
5. Cups Classical Art Research Center, University of Oxford. Arkistoitu 16.1.2020. Viitattu 20.1.2020.
6. Kylix Perseus Encyclopedia.
7. Kyliks Encyclopaedia Britannica. Viitattu 20.1.2020.
8. Schreiber, Toby: Athenian Vase Construction: A Potter's Analysis, s. 149–. (Getty Trust Publications: J. Paul Getty Museum) Getty Publications, 1999. ISBN 0892364653 Teoksen verkkoversio.
9. Lynch, Kathleen M.: Drinking Cups and the Symposium at Athens in the Archaic and Classical Periods (2015) Academia.edu. Viitattu 20.1.2020.
10. Komast cup Perseus Encyclopedia.
11. Liddell, Henry George & Scott, Robert: κωμαστής, ὁ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
12. Siana cup Perseus Encyclopedia.
13. Heesen, P.: Athenian little-master cups: Introduction Faculty of Humanities, Amsterdam Institute for Humanities Research / Universiteit van Amsterdam. Viitattu 20.1.2020.
14. Lip cup Perseus Encyclopedia.
15. Droop cup Perseus Encyclopedia.
16. Type A cup Perseus Encyclopedia.
17. Band cup Perseus Encyclopedia.
18. Cassel cup Perseus Encyclopedia.
19. Merrythought cup Perseus Encyclopedia.
20. Stemless cup Perseus Encyclopedia.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kyliksit Wikimedia Commonsissa