Pohjois-Korea ilmoitti tämän laukaisun onnistuneen[3], mutta Yhdysvallat ja sitä lähellä olevat maat kuten Etelä-Korea ja Japani kiistivät laukaisun onnistumisen. Myöhemmin Japani on tunnustanut löytäneensä raketin osia, mutta paljon kauempaa (3000 km laukaisupaikasta) kuin raketin 1. vaihe normaalisti putoaa. Ylempien vaiheiden ja satelliitin pudotessa mereen jäljelle jää yleensä vaikeasti havaittavia määriä romua. [4][5] Koska lännen ja Pohjois-Korean välillä on ollut vuosikymmeniä kireä suhde, johon liittyy propagandasodan omaisia piirteitä, kummankaan osapuolen väite ei välttämättä ole totta. Venäjän avaruusjärjestö on ilmoittanut, ettei havaintoja Pohjois-Korean satelliitista ole tehty. [6][7] Tämä merkinnee sitä, että matalalle maan kiertoradalle (radan piti olla yli 490 km korkea) laukaistu satelliitti ei ole saavuttanut lainkaan kiertorataa tai saavutettu kiertorata on ollut niin matala, että satelliitin rata on supistunut hyvin nopeasti ja satelliitti on pudonnut ilmakehään. Länsimaat ilmaisivat huolensa Pohjois-Korean kantoraketin nostokyvystä [8] päätellen Pohjois-Korean pyrkivän rakentamaan mannertenvälisen ballistisen ohjuksen [9], joka uhkakuva johti mm. siihen, että Japani alkoi rakentaa omaa ohjuspuolustusjärjestelmää ja YK tuomitsi laukaisun, koska YK on kieltänyt Pohjois-Korealta ohjustekniikan resoluutiollaan 1718.[10]. Korean demokraattinen kansantasavalta liittyi YK:n ulkoavaruussopimukseen ja avaruuslaitteiden rekisteröintisopimukseen 12. maaliskuuta 2009 [11] ja ilmoitti tulevasta laukaisustaan ICAOlle ja IMOlle.[12]
Kwangmyŏngsŏng-2 oli kokeellinen tietoliikennesatelliitti.[13][14] Pohjois-Korean mukaan satelliitin rata oli 490 km x 1426 km. Sen inklinaatio oli 40,6 astetta.[15][16] Satelliitin oli tarkoitus lähettää Kim Il-sungin ja Kim Jong-ilin lauluja taajuudella 470 MHz.
