Kuningasalbatrossi (Diomedea epomophora) on lähes jättiläisalbatrossin kokoinen ulappalintu. Lajin nimesi ja kuvaili René-Primevère Lesson 1825.
Koko ja ulkonäkö
Linnun vartalon pituus on 107–122 cm, siipien kärkiväli keskimäärin 3,25 m ja paino keskimäärin 9 kg. Sukupuolet ovat saman kokoisia ja näköisiä, koiraat tosin ovat keskimäärin hieman suurempia. Nokka on vaaleanpunertava ja koivet ovat lihanväriset.
Lajista tunnetaan 2 alalajia, eteläinen epomophora, joka on väriltään pääosin valkoinen siipien yläpinnan ollessa harmaat ja mustaa on vain kapealti aivan siipien kärjissä, sekä pohjoinen sanfordi, jonka siipien yläpinta on kokonaan hyvin tumma, lähes musta. 1998 laji jaettiin kahdeksi eri lajiksi, D. epomophora (Southern Royal Albatross) ja D. sanfordi (Northern Royal Albatross). Lintutieteilijät eivät kuitenkaan ole lainkaan yksimielisiä jakoperusteista, ja suomalainen lintutiede tuntee, ainakin toistaiseksi, vain yhden kuningasalbatrossin, joka on jaettu kahteen alalajiin.
Laji on tavallisesti äänetön, mutta ruokaillessa esimerkiksi kalastuslaivojen ympärillä ja pesällä se ääntelee voimakkaasti raakkuen tai kirkuen. Varoitusäänenä se kalisuttaa nokkaansa.
Laji voi mahdollisesti elää 80-vuotiaaksi. Toistaiseksi vanhin yksilö on ollut 58-vuotias.
Esiintyminen
Kuningasalbatrossi elää eteläisellä Tyynellämerellä ja eteläisellä Intian valtamerellä. Pääosan elämästään se viettää Uuden-Seelannin ja Etelä-Amerikan välisellä merialueella sekä Antarktiksen vesillä. Pesimäalueet sijaitsevat Uuden-Seelannin tuntumassa. Epomophora pesii pääosin Campbellsaarilla (Campbell Islands), jonka populaatio on noin 8 200–8 600 paria. Aucklandsaarilla (Auckland Islands) pesii pienempiä yhdyskuntia. Uuden-Seelannin Otagon niemimaalla pesii pieni yhdyskunta ilmeisesti epomophoraXsanfordi hybridejä. Sanfordi pesii pääosin Chathamsaarilla (Chatham Islands) ja myös Enderbyn saarella, joka kuuluu Aucklandsaariin, sekä Otagon niemimaalla.
Kuningasalbatrossi on uhanalainen kuten kaikki albatrossit. Kehittyneempien kalastustapojen ansiosta lajin väheneminen on pysähtynyt. Nykyinen maailman populaatio on noin 10 000 paria.[1]
Elinympäristö
Eteläiset valtameret. Pesimäsaaret ovat karuja, puuttomia saaria.
Lisääntyminen
Kuningasalbatrossi on sukukypsä 9–11 vuoden ikäisenä. Laji on yksiavioinen ja parin erottaa toisistaan vain kuolema. Avioeroja ei varmuudella ole havaittu. Pesintä tapahtuu kahden vuoden välein. Koiras saapuu ensimmäisenä vanhalle pesäpaikalle ja alkaa rakentaa maahan pesää ruohoista ja muista tarjolla olevista materiaaleista. Naaraan saavuttua ne kosiskelevat ja parittelevat ja lentävät sitten merelle keräämään vararavintoa elimistöönsä syömällä runsaasti. Ne palaavat pesälle juuri ennen munintaa. Naaras munii yhden suuren munan, jonka paino on 205–487 g, mikä on 5–11 % naaraan painosta. Muninta on lokakuussa. Muninnan jälkeen naaras lentää merelle ruokailemaan ja jättää koiraan 2–3 viikoksi hautomaan. Näin ne vaihtavat vuoroa säännöllisesti, kunnes poikanen ei enää 6 viikon ikäisenä tarvitse lämmitystä. Haudonta kestää 79 päivää. Poikanen on valkoinen ja nuoret linnut ovat saman värisiä kuin vanhat. Poikanen on lentokykyinen keskimäärin 8 kuukauden ikäisenä. Uusintapesintää ei tapahdu, jos muna tai poikanen tuhoutuu.
Pesinnän epäonnistumisen syynä ovat usein saarille tuodut vieraat lajit, pahimpana rotta.
Ravinto
Pääravintona ovat mustekalat ja äyriäiset. Ruokailee pääasiassa öisin.
Lähteet
Viitteet
- ↑ a b BirdLife International: Diomedea epomophora IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.6.2014. (englanniksi)
