Tuntematon mies saapuu ratsain San Miguel -nimiseen meksikolaiskaupunkiin, joka sijaitsee lähellä Yhdysvaltojen rajaa. Kaupunkia riivavat kaksi vallasta kilpailevaa sukua, seriffi Baxterin perhe ja Rojon veljekset. Mies päättää hyötyä tilanteesta ja käynnistää vaarallisen pelin, jonka avulla hän pyrkii hävittämään molemmat osapuolet ajamalla nämä keskinäiseen sotaan.[1]
Uudentyyppinen lännenelokuva
Clint Easwood roolihahmossaan "Man with No Name".
Elokuva loi lännenelokuvaan uudenlaisen päähenkilötyypin, antisankarin, joka poikkesi täysin perinteisestä amerikkalaisen lännenelokuvan ihanteellisesta sankarityypistä. [2] Leone halusi luoda uudenlaisen lännenelokuvan ja palkkasi sen pääosaan Clint Eastwoodin, joka oli aiemmin esittänyt cowboyta televisiosarjassa Lännen tie. Eastwood sai melko vapaat kädet luoda roolihahmonsa, joka tunnetaan "Miehenä ilman nimeä"[3]. Eastwood kuvasi hahmoaan seuraavasti: [4]
»Loin hahmon käsikirjoituksen pohjalta. Siinä oli paljon mukana turhautumista, jonka Lännen tien tekeminen vuodesta toiseen aiheutti. Lännen tiessä näyttelin tyypiltään perinteistä sankaria, kilttiä kaveria. Tein hahmosta enemmän antisankarin - miehen, joka oli pyssymies lähinnä omaa etuaan ajaakseen, joka asetti itsensä ensimmäiseksi ja joka ei sekaantunut muiden ongelmiin, ellei siitä ollut hänelle itselleen hyötyä.» (Clint Eastwood Stuart Kaminskyn kirjassa Clint Eastwood (1974)[4])
Kourallinen dollareita seuraa juoneltaan Akira Kurosawan ja Ryuzo Kikushiman käsikirjoittamaa samurai-elokuvaa Yojimbo – onnensoturi, jonka ensi-ilta oli vuonna 1961. Ohjaaja Sergio Corbucci kertoi Leonen käsikirjoittaneen elokuvansa katsoen samalla Onnensoturia Moviola-leikkauslaitteesta ja tehneen muutoksia vain tapahtumapaikkojen ja dialogin suhteen, mutta elokuvan ei mainittu perustuvan Onnensoturiin. Myös Kurosawa näki elokuvan ja piti siitä kovasti, mutta huomasi tarinan samankaltaisuudet. Hän kirjoitti Leonelle kirjeen, jossa nimitti Kourallista dollareita "omaksi elokuvakseen" ja kertoi olevansa mielestään oikeutettu korvaukseen. Tuottajat eivät kuitenkaan suostuneet maksamaan korvausta suoraan, vaan asiasta nousi pitkällinen oikeusjuttu, jota puitiin samaan aikaan kun Kurosawa kuvasi elokuvaansa Punaparta (1965). Oikeusistuin ratkaisi jutun lopulta kantajan hyväksi, ja Kurosawa ja hänen studionsa saivat prosenttiosuuden elokuvan tuotosta. Ohjaajat eivät koskaan tavanneet toisiaan kasvokkain, mutta Kurosawa tapasi Eastwoodin Cannesin elokuvajuhlilla 1990, missä he keskustelivat huvittuneeseen sävyyn tapauksen aikanaan nostamasta mediakohusta.[6]
Myös Walter Hillin ohjaama Last Man Standing (1996) perustuu samaan Kurosawan ja Kikushiman alkuperäiskäsikirjoitukseen.
