Jalasjärven Koskuella virtaava Koskutjoki kuuluu Kyrönjoen vesistöalueeseen ja Jalasjärven valuma-alueeseen. Joki saa alkunsa Koskutjärvestä, minkä lisäksi joki saa vettä myös Mustajärvestä, jonka lasku-uoma aluksi on Mustaluoma ja sitten Mustajoki.[2] Mustajoki yhtyy Koskutjokeen Koskuen kirkonkylällä.[1] Ala-Koskuella Koskutjoen nimi muuttuu Mustajoeksi sen yhdyttyä Ilvesjokeen Ilvesjoen sillan itäpuolella.[1]
Jääkauden jälkeen merivirrat kerrostivat Itämeren järvi- ja merivaiheiden kuluessa hienojakoisen aineksen savikoiksi merenpohjassa sijainneisiin laaksoihin sekä painanteisiin. Nykyisin Koskutjoki virtaa tällaisessa entisessä merenpohjan laaksossa ja savikot muodostavatkin maanpinnan peitteen alueella. Nämä maat ovat maanviljelyn kannalta hedelmällistä maaperää, minkä vuoksi Koskuella viljelykäytössä olevat alueet ovatkin tavallisesti alle 120 metrin korkeudessa merenpinnasta. Esimerkiksi Koskutjoen alajuoksun laaksossa savikerros on joillain kohdin jopa kymmenien metrien paksuinen.[5]
Koskutjoen keskimääräinen vuoden maksimivirtaama on vuosien 1985–2009 aikavälillä ollut 7,29 kuutiometriä sekunnissa. Joen pienin havaittu vuoden maksimivirtaama on ollut 4,21 m³/s ja suurin vastaavasti 5. toukokuuta 1988 havaittu 13,8 m³/s.[4] Koskutjoessa (kohdassa 62°23′N, 022°49′E) on ollut vuodesta 1984 lähtien virtaaman mittausasema.[6]
Jäätynyt Koskutjoki.
Joen alaosalle ominaista on voimakas kuormitus.[7] Koskutjoen kemiallinen tila on kuitenkin 2000-kymmenen lopulla arvioitu hyväksi.[8] Joen keskimääräinen fosforipitoisuus oli 2000-vuosikymmenen lopulla 130 ug/l. Tavoitteena on, että se saataisiin alennettua tasolle 35–50 ug/l vuoteen 2015 mennessä.[9]
Hauki, särki ja ahven kuuluvat joen kalastoon. Lisäksi satunnaisesti joessa tavataan myös taimenta ja jonkin verran rapua. Koskutjoella harjoitetaan virkistyskalastusta.[10]
Yksi Koskutjoen monista koskista.Saari Koskutjoessa.
Niin ikään joen itäpuolella, jokilaakson reunassa olevan metsän laidassa (kohdassa 62°22.556′N, 022°50.346′E) sijaitsee vanha maatila. Maatilan rakennukset, navetta ja asuinrakennus 1960-luvulta sekä lukuisat pienikokoiset ulkorakennukset sodanajalta ja jopa 1800-luvulta, sijaitsevat metsänreunassa kulkevan maantien molemmin puolin. Maatilalla on ollut eläimiä viimeksi 1970-luvulla. Maatila muodostaa arvokkaan perinnemaiseman yhdessä ympäristöineen ja rakennuksineen. Tämän kohteen alueella, muun muassa jokeen päin viettävällä rinteellä, on kuivia niittylaikkuja. Näiden niittylaikkujen kasvilajistoon lukeutuvat esimerkiksi nokkonen, maitohorsma, koiranputki, lampaannata, punanata, kissankello, ahomansikka, hiirenvirna, heinätähtimö, poimulehti ja ketoneilikka.[11][12]
Koskutjoen itäpuolella (kohdassa 62°22.709′N, 022°50.051′E), jokeen viettävässä rinteessä on metsälaidun. Laitumen kasvillisuus on matalaa heinävaltaista niittyä. Paikoin laitumella kasvaa nokkostakin. Laitumen reunamilla tavataan esimerkiksi ahomansikkaa, päivänkakkaraa ja huopakeltanoa. Matalat katajat ja vanhat kuuset muodostavat metsälaitumen puuston.[12][13]
Rintamäenkosken myllyn rauniot talvella 2009.
Joenvarren kivikautiset asuinpaikat
Koskutjoen molemmin puolin on useita kivikautisia asuinpaikkoja. Seppälän asuinpaikka sijaitsee jokeen viettävällä rinteellä noin 400 metrin päässä itään paikasta, jossa Koskutjoki ja Ilvesjoki yhtyvät.[14] Kohtasen asuinpaikka sijaitsee joen itärannalla, Kohtasen talon eteläpuolisella pellolla, piha-alueella sekä puutarhassa. Kohtasen asuinpaikalla on suoritettu kaivauksia vuonna 1947.[15] Hautakangas 1:n ja Hautakangas 2:n asuinpaikat sijaitsevat niin ikään Koskutjoen itäpuolella, muutaman sadan metrin päässä joesta.[16][17] Rinta-Erkkilän asuinpaikka sijaitsee Koskutjoen länsipuolella, vanhan törmän päällä.[18] Kohtakankaan asuinpaikka sijaitsee puolestaan noin 240 metrin päässä joesta, sen itäpuolella metsä- ja peltotasanteella tien varrella. Asuinpaikan lähellä on kaksi hiekanottoon tarkoitettua aluetta. Hiekanoton vuoksi Kohtakankaan asuinpaikalla suoritettiin vuonna 2007 koekaivaus, jossa löydettiin palanutta luuta ja kvartsia. Asuinpaikan lähistöltä on löydetty aikaisemmin myös muun muassa reikäkiviä.[19] Hakakangas 1:n asuinpaikka sijaitsee noin 400 metrin päässä joesta, sen itäpuolella.[20] Hakakangas 2:n asuinpaikka sijaitsee lähempänä jokea, niin ikään sen itäpuolella Hakakankaan talon lounaispuolella metsätien varressa.[21] Männikkö 1:n asuinpaikka sijaitsee rinnepellolla joen itäpuolella.[22] Männikkö 2:n asuinpaikka sijaitsee myös joen itäpuolella, metsätien varressa, Männikön talosta pohjoiseen sijaitsevalla jokeen viettävällä törmällä.[23] Laulajan asuinpaikka sijaitsee rinnepellolla joen länsirannalla.[24] Viitaniemen asuinpaikka sijaitsee puolestaan noin 60 metrin päässä joesta, sen itärannalla metsätien varressa. Yhdessä Laulajan asuinpaikan kanssa Viitaniemi muodostaa yhtenäisen 400 × 70 m suuruisen asuinpaikka-alueen.[25] Mäntylän asuinpaikka sijaitsee Koskutjoen länsipuolisella jokeen viettävällä peltorinteellä.[26] Alasen asuinpaikka puolestaan sijaitsee pellolla Koskutjoen länsipuolella, joen yli vievän tien eteläpuolella.[27] Alanen s:n asuinpaikka sijaitsee Alasen asuinpaikan eteläpuolella, joen länsipuolella.[28] Mäkiviidan asuinpaikka sijaitsee samannimisen talon länsipuolella sijaitsevalla rinnepellolla, joen itäpuolella.[29] Ojalan asuinpaikka sijaitsee kankaalla ja pellolla, Ojalan talosta länteen ja itään päin, joen itäpuolella, jokeen laskevan puron kummallakin puolella.[30]
Myllyt
Vuonna 1892 Koskutjokeen valmistui Rintamäenkosken mylly. Vuonna 1917 myllyyn haettiin käyttölupaa, joka saatiinkin. Jauhaminen myllyssä loppui vuonna 1969 ja nykyisin myllyn rakennukset ovat luhistuneet.[31]
Vuonna 1919 Vaasan läänin maaherra antoi luvan perustaa vesilaitoksen Koskutjoen Mäntylänkoskeen. Vesilaitos oli saha- ja myllylaitos. Laitos paloi vuonna 1934, jonka jälkeen samalle paikalle rakennettiin uusi laitos. Laitos toimi jopa hetken vientisahanakin ja 1950-luvun lopusta lähtien vain rahtisahana. Saha- ja myllylaitos lopetti vuonna 1981 toimintansa.[32]
Lähteet
Kullas, Johanna; Koivisto, Anna-Maria: Maatalousalueiden kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma – Jalasjärvi ja Kauhajoki. Vaasa: Etelä-Pohjanmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus, 2010. Virhe: Virheellinen ISBN-tunnisteTeoksen verkkoversio (PDF).[vanhentunut linkki]
Nevala, Aino et al: Suomesta pois Koskuelle: totta ja tarinaa Koskuen kylästä. Jalasjärven kansalaisopiston Koskuen kyläkirjan toimituskunta, 2003. ISBN 952-91-6647-8
Rautio, Liisa Maria et al.: Kyrönjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelma vuoteen 2015. Vaasa: Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2009. Virhe: Virheellinen ISBN-tunnisteTeoksen verkkoversio (PDF).
