Koskenkorva on saanut nimensä rautatieasemasta, joka taas nimettiin paikallisen talon mukaan. Aiempi kylästä käytetty nimi oli Yläpää.[4]
Tilastollisessa taajamaluokituksessa Koskenkorva ei muodosta omaa taajamaansa, vaan on ollut vuodesta 2014 asti osa Ilmajoki-Kurikan taajamaa Ilmajoen kirkonkylän kasvettua yhteen Kurikan keskustaajaman kanssa.
Koskenkorvalta löytyy päiväkoti, neuvola, apteekki, grilli, pizzeria, matkahuolto, useita parturi-kampaamoja, Seon huoltamo, jossa on Scanburger-pikaravintola sekä ABC-ketjun automaattiasema, joka on samassa pihassa kuin S-Market Koskenkorva. Kirjastoauto kiertää Koskenkorvalla muutamana päivänä viikossa[7].
Koskenkorvalla on oma paloasema, jossa toimii Koskenkorvan VPK ry -niminen vapaapalokunta.[8]
Koskenkorvalla Kyrönjoen rannan tuntumassa sijaitsee Koskenkorvan seurakuntatalo, jossa pidetään seurakunnan päiväkerhoja ja satunnaisesti myös muita tilaisuuksia. Rakennus on rakennettu vuonna 1953 ja sen on suunnitellut arkkitehti Mikael Nordenswan.[9]
Liikuntapaikkoja kylässä ovat muun muassa Koskenkorvan urheilutalo, jossa on myös kuntosali, sekä sen lähellä olevat urheilukenttä ja Koskenkorvan pesäpallostadion. Koskenkorvalta löytyy lisäksi ulkourheilureitit muun muassa Santavuoren alueelta.[10] Peruskoulun ala-asteiden pihassa on talvisin ulkojää, jossa voi käydä luistelemassa ja pelaamassa jääkiekkoa.
Koskenkorvalla on myös oma uimaranta: Konnanmonttu[11].
Koskenkorvan matkailijoita kiinnostaviin yrityksiin kuuluvat tilausravintola Koskenkorvan Trahteerin yhteydessä toimiva Koskenkorva-museo,[12] yhdysvaltalaisia tuotteita myyvä Jari Mäki Oy,[13] sekä Lasiateljee Minna Tuohisto-Kokko.[14]
Koskenkorva sijaitsee Ilmajoen kunnan eteläosassa.
Yhtenä päivänä joulukuussa on jo vuosia ollut mahdollista matkustaa höyryveturilla Koskenkorvalta Seinäjoelle ja takaisin. Matkaan voi nousta Koskenkorvan rautatieasemalta.[22]
Historiaa
Koskenkorvan läpi virtaava Kyrönjoki oli ennen rapu- ja lohijoki. Joen myötä on paikalle tullut asutusta jo 4200–200 eaa., mistä todistavat vuonna 1898 Piirtolasta esiin kaivetut kampakeraamisen ajan muinaislöydöt. Koskenkorvan Honkalanmäessä on kivikautinen asuinpaikka, josta on löydetty toistakymmentä pyöreää kiviliettä, vasarakirveen palasia, pienoistalttoja, hiottujen kiviesineiden palasia, pienoisreikäkiviä, pii- ja kvartsiesineitä sekä saviastianpalasia kampa- ja nuorakeraamisen kulttuurin ajalta[23]. Pohjanlahden rantaviiva kulki tuolloin Teuvan, Ilmajoen ja Lapuan kautta, ja Kyrönjoki laski mereen Koskenkorvan kohdalla.[24][25] Viljavat jokirannat lienevät houkutelleet viljelijöitä jo varhain. Pohjanmaan tiedetään ennen viljelyaikaa olleen hämäläisten metsästys- ja kalastusaluetta. Kansantarinan mukaan Ilmajoen ensimmäisen talon olisikin Santavuoren liepeille perustanut Kihniöstä tullut paimenpoika.[25] Paikka lienee saanut nimensä koskesta, sillä myös korva on tunnettu nimitys koskelle. Toisaalta paikallisessa murteessa ”korvalla” olo tarkoittaa vieressä tai äärellä olemista[26][27].
Irwin Goodman on tehnyt Koskenkorvasta laulun nimeltä "Koskenkorvassa" jossa hän laulaa kauniista naisesta jonka hän näki keikkamatkalla Koskenkorvalla. [28]
Nuijasodasta 1700-luvulle
Koskenkorva kuuluu hallinnollisesti Ilmajoen Kokkolan kylään, jossa vuonna 1570 mainitaan olleen seitsemän talollista, 48 nokkaa (henkilöä), 35 lehmää ja 179 panninmaata peltoa.[25] Ankarasta ja mielivaltaisesta verotuksesta johtunut talonpoikien kapina, nuijasota, löysi johtajansa Kokkolan kylän Jaakko Ilkasta, mutta nuijamiehet kärsivät lopullisen tappion Klaus Flemingin huoveille Santavuoren taistelussa 1597. Jaakko Ilkka oli mestattu jo muutamaa viikkoa aiemmin, ja taistelua johti liminkalainenHannu Krankka.
Nuijasodan jälkeen 1599 Kokkolan kylässä ilmoitettiin olevan jo 19 talollista, mutta vain 36 henkilöä. Seuraavan vuosisadan aikana talojen määrä Kokkolan kylässä väheni sotien ja kovan verotuksen vuoksi, ja oli pienimmillään 13 vuonna 1671.[25] Vuodesta 1700 alkaen käytetään asiakirjoissa isäntien etunimien ja isännimien ohella myös talojen nimiä, joista muodostuivat yhä käytössä olevat sukunimet. Vuoden 1704 veroluettelossa mainitaan Kokkolan kylästä seuraavat talot, joissa on jo monia nykyäänkin tuttuja nimiä. Valtion omistamia kruununtaloja olivat Havuinen, Raskula, Ilkka ja Hyövälti; verotaloja olivat Koskenkorva, Västi, Ylitaloinen, Alataloinen, Posso, Kokko, Seppikokko, Yrjänäkokko, Pietilä, Suomu ja Ilomäki.[25]
Tervanpoltosta teollisuuden aikaan
Maatalous oli jo 1500-luvulta asti alueen tärkein elinkeino. Siitä saatiin lisäoppia Kustaa Vaasan perustamassa Korsholman kuninkaankartanossa, jonne Ilmajoen miestenkin oli käytävä tekemässä kolme työpäivää vuodessa. Kalastus alkoi elinkeinona vähetä ilmeisesti liikakalastuksen vuoksi, mutta 1600-luvulla uutena ansaintakeinona, Kokkolan kylässä maatalouttakin tuottavampana, tuli mukaan tervanpoltto. Tervan markkinahinta alkoi 1800-luvun alussa kuitenkin laskea, mutta toisaalta veistettyjen hirsien sijasta sahatun rakennuspuutavaran menekki alkoi vuosisadan puolenvälin jälkeen lisääntyä. Ilmajoelle perustettiin ensimmäinen saha 1862, ja Koskenkorvan Saha-Osakeyhtiö tiedetään perustetun 1918 Koskenkorvan tilan omistaneen J. Kuhnan maille. Vuonna 1936 sahan osti talousneuvos Arvo Sihto, ja sahan toiminta jatkui aina vuoteen 1981 saakka.[29]
Suomalaisen osuustoiminnan synnyinpaikka
Koskenkorvan ensimmäinen teollinen tuotantolaitos lienee ollut Pukarankosken kohtaan noin vuoden 1788 paikkeilla rakennettu mylly. Meijeri perustettiin kosken alapuolelle 1898, mutta siirrettiin sittemmin kosken yläpuolelle nykyiseen paikkaansa. Pukaran Osuusmeijeri muuttui Yläpään Osuusmeijeriksi 1905, ja sitä pidetään Suomen vanhimpana osuustoiminnallisena meijerinä.[29] Suomen ensimmäinen osuustoiminnallinen rahoituslaitos Yläpään Osuuskassa perustettiin Koskenkorvalle lokakuussa 1902. Koskenkorvaa ja lähiseutua voidaan siis pitää suomalaisen osuustoiminnan kehtona, koskapa maan ensimmäinen osuuskauppa perustettiin kymmenen kilometrin päähän Ilmajoen Nopankylään vuonna 1898.[30]
Kun Suupohjan rataa alettiin rakentaa savisten pohjalaispeltojen läpi 1910, Koskenkorvan soraharjuista alettiin kaivaa soraa ratapohjaa varten. Työn tehostamiseksi Koskenkorvalle saatiin Suomen ensimmäinen kaivinkone, höyrykäyttöinen Bucyrus C70, jollaisia kerrottiin käytetyn samoihin aikoihin Panaman kanavan kaivamisessa.[31]
Saveakin Koskenkorvalla riitti. Koskenkorvan tiilitehdas perustettiin nykyisin uimapaikkana tunnetun savilammen Konnanmontun äärelle noin 1920, ja se lopetti toimintansa 1970. Oy Alkoholiliike Ab:n polttimo, nykyisen Anora Groupin viinatehtaan ensimmäinen vaihe, rakennettiin vuosina 1939–1941 mutta otettiin käyttöön vasta sotien jälkeen.
Altian tehdas Koskenkorvalla.
Haave omasta kunnasta
Sotavuosien jälkeiset jälleenrakennuksen vuosikymmenet olivat Koskenkorvalla taloudellisesti niin toimeliaita, että taajama kärsi ajoittain työvoimapulasta. Viinatehdas laajeni, saha pyöri kolmessa vuorossa, tiilitehtaan tuotteilla oli menekkiä, samoin betoniin tarvittavalla hiekalla, minkä ansiosta taajaman ainoat mäet muuttuivat hyvää vauhtia valtaviksi sorakuopiksi. Santavuori säästyi, koska se nimestään huolimatta on enimmäkseen kalliota.[29]
Koskenkorvalaiset alkoivat 1963 puuhata itsenäistymistä Ilmajoesta omaksi Santavuoren kunnakseen, johon olisi otettu mukaan myös läheinen Kurikan Panttilankylä. Hanke lähti liikkeelle tyytymättömyydestä Ilmajoen kuntapäättäjiin. Valtaosa kunnan työpaikoista sijaitsi Koskenkorvalla, joka kerrytti kunnan verotuloista 40 prosenttia. Monia kaivattuja kunnallisia palveluja, kuten lääkärin vastaanottoa, ei Koskenkorvalle kuitenkaan saatu. Koskenkorva oli ehdolla myös keuhkotautiparantolan paikaksi, mutta Ilmajoen kuntapäättäjien vastustuksen vuoksi parantola päätettiin rakentaa Alahärmään. Omaa kuntaa tai edes lääkäriä ei saatu, vaan konkreettisimmaksi muistoksi kuntahankkeesta jäi vuoden verran viikoittain ilmestynyt Santavuori-lehti, jota päätoimitti kirjailija Lauri Pakkala.[29][32]
Koskenkorvan naisia työllisti 1950–1960-luvuilla Välimäki Oy:n villakehräämö ja kutomo. 1960-luvun loppupuolella sen vienti Neuvostoliittoon kuitenkin tyrehtyi, ja yritys asetettiin konkurssiin 1968.[33] Vapautuneisiin tiloihin saatiin kuitenkin pian Suomen Trikoon ompelimo, josta tuli vuoteen 1978 mennessä Ilmajoen suurin työnantaja. Muun suomalaisen valmisvaateteollisuuden tapaan tehtaan tuotanto kuitenkin alkoi vähetä, ja tehdas suljettiin 1992[34]. Koskenkorvan tuolloin menestyneisiin, mutta sittemmin hiipuneisiin teollisuusyrityksiin kuuluivat Valmislakki Oy, Betonivalmiste Oy, Lahti-Röyskön ja Purokalusteen[35] huonekalutehtaat sekä pyörätuoleja ja invalidimopedeja valmistanut Erkkola Ky.[29] Vuosina 1980–1986 Koskenkorvalla toimi Riihimäeltä tulleiden lasinpuhaltajien Lasipaja, yhtiönimeltään Ilmajoen Lasi Oy.[36][37]
Palvelut alkavat vähetä
Suomen 1990-luvun alun lama kohteli kovalla kädellä pankkeja, ja maaseudunkin pankkikonttoreita alettiin karsia. Vuonna 1938 perustettu Ilmajoen Säästöpankin konttori meni vuoden 1993 uudelleenjärjestelyissä Osuuspankille, joka sittemmin on lopettanut konttorinsa Koskenkorvalta. Suomen ensimmäisen osuuspankin perustajakylässä on jäljellä enää pankkiautomaatti, jota Etelä-Pohjanmaan Osuuspankki sanoo ylläpitävänsä tappiolla[38], nykyisin sitä ylläpitää Jari Mäki Oy[39]. Kylän oman sivukirjaston on korvannut kolmesti viikossa kiertävä kirjastoauto.[40]
Koskenkorvan seurakuntatalo.
Nykypäivä ja tulevaisuus
Vuonna 2011 satavuotisjuhliaan viettäneellä[41] Koskenkorvalla on perustettu kylähanke innostamaan kaikki mukaan kylän kehittämiseen.[42] Neuvola avattiin kylään tauon jälkeen uudelleen,[43] viinatehtaan kupeessa toimiva A-Rehu Oy rakensi uuden siipikarjanrehutehtaan,[15] ja Santavuoren alueelle on rakennettu tuulivoimapuisto.[44]
Altian Koskenkorvalla ja lähialueilla kuvatut mainosvideot ovat nostaneet Koskenkorvan ja sen mukaan nimetyn viinan tunnettavuutta maailmalla.[45][46][47]
Koskenkorva kirjallisuudessa ja elokuvassa
Jaska Filppulan romaani Me ei oltu valtaosaa (Like 2009) sijoittuu tekijän nuoruudenmaisemiin Koskenkorvan sahan ja viinatehtaan liepeillä. Jukka Vieno käsittelee laajassa runokokoelmassaan Stockan kulma (WSOY 2010) nykyisen asuinpaikkansa Helsingin ohella myös lapsuuden kyläänsä, etenkin sivulta 289 alkavassa jaksossa "61330 Koskenkorva". Ilmajoella varttuneet kirjailija Katri Tapola ja kuvittaja Virpi Talvitie käyttävät aiheena Koskenkorvaa ainakin lastenkirjassa Konnanmontulle hyvä kyyti (Tammi 2003).[48] Martti Koskenkorva on julkaissut omakustanteina faktaa ja fiktiota sekoittavat jännitysromaanit Salattu perintö (2010) ja Valmistettu Koskenkorvalla (2011).[49]
Vuonna 1991 Tuija Murtovaara ohjasi 55-minuuttisen nuorisoelokuvan Koskenkorva Cowboys, jossa paikallisten nuorten lisäksi esiintyi Samuli Edelmann.[50] Elokuvan VHS-versio on lainattavissa Ilmajoen pääkirjastosta[51].
↑FCG Finnish Consulting Group Oy, Ilmajoen kunta ja Ruokakesko Oy: Ilmajoen kaupallinen selvitys 3.5.2011. Ilmajoen kunta. Arkistoitu 12.8.2014. Viitattu 11.7.2012.
↑ abcdeLiakka, Niilo: Ilmajoen pitäjä. Piirteitä sen synnystä, hallinnollisesta, elinkeinollisesta ja kirkollisesta kehityksestä sekä hajautumisesta. Vaasa. Määritä julkaisija!
