Korvike tarkoittaa erilaisten asioiden korvaajaa, korvaamansa asian tilalla käytettävää. Nimitystä on käytetty erityisesti pula-aikoina, jolloin ulkomailta tuotavia tai muuten vaikeasti saatavia tuotteita on korvattu helpommin saatavilla. Kahvi korvattiin osittain tai kokonaan sikurilla tai paahdetulla viljalla. Paperia on käytetty korvaamaan kangasta. Suomessa käytettiin talvella 1941-42 paperia mattojen, patja-, verho- ja huonekalukankaiden sekä jalkineiden vuorimateriaalien valmistukseen tekstiilitehtaissa.[1] Leipäviljan perinteinen korvike oli Suomessa pettu. Suomen 1940-luvun pula-aikana korvikkeista ja niiden käytöstä annettiin ohjeita kirjoissa, lehdissä ja mm. Martta-järjestön tilaisuuksissa.
Sota-aikana ja sen jälkeen sanaa korvike käytettiin erityisesti kahvin korvikkeista. Suomessa vuonna 1941 kauppaan tullut kahvin korvike oli pääasiassa valmistettu rukiista, ohrasta, lantusta ja voikukan juuresta, mutta sisälsi myös noin 25 prosenttia aitoa kahvia.[2] Vuonna 1942 tuli käyttöön myös kahvin vastike, joka ei sisältänyt aitoa kahvia lainkaan.[3] Vastike sisälsi 85 % viljaa lopun ollessa sokerijuurikasta ja sikuria.[4] Kahvin puute ylläpiti salakuljetusta. Suomeen tuotiin salaa Ruotsista sikäläistä kahvinkorviketta, jonka tuotenimi oli Mabou. Sitä välitti erityisesti haaparantalainen kauppias Erik (Erkki) Innala; hänet tunnettiinkin lisänimellä Mabou-Erkki.[5]
saksalainen Koff-kahvinkorvikepakkaus
Korvikevoi
Korvikevoita valmistettiin siten, että osa voista korvattiin muilla ainesosilla, kuten jauhoilla ja maidolla. Korvaavina osina käytettiin myös kananmunaa ja perunasosetta.[6]Munavoita käytetään edelleenkin yleisesti karjalanpiirakoiden kanssa. Korvikevoin ohjeita sisältyi esimerkiksi vuonna 1943 julkaistuun, kansanhuoltoministeriön tiedotustoimiston päällikkö Untamo Utrion toimittamaan kirjaan Pois pula, pois puute: keinot ja korvikkeet käyttöön.[7]
Korvikealkoholi
Korvikealkoholilla tarkoitetaan etyylialkoholia sisältävien, ei nautittavaksi tarkoitettujen aineiden käyttöä päihtymistarkoituksessa. Korvikealkoholi on siis alkoholijuoman korviketta.
Pula hyödykkeistä ja erilaisten korvikkeiden ilmaantuminen ärsytti kansalaisia. Tätä ilmentää Matti Jurva säveltämällään ja sanoittamallaan kappaleella Lauluke, eli laulun korvike (1934), joka ottaa kantaa myös kielen muuttumiseen. Siinä mm. todetaan: "Kaikki on nyt vastiketta, soossikin on kastiketta."[8]
Nuotit ja sanat Matti Jurvan kappaleelle "Lauluke, eli laulun korvike".
Lähteet
Lehtinen, Raija: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa -ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1, s. 26-29. Helsinki. ISSN 0355-2675Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.5.2016.
Peura, Kaija & Peura, Paavo: Joppareita, tullihurttia ja rajakyyliä: salakuljetusta Tornionlaaksossa sodan jälkeen. Pello: Jopparien perinneyhdistys, 2001. ISBN 952-5271-05-6
Utrio, Meri & Utrio, Untamo: Pois pula, pois puute : kun kansa selviytyi. Helsinki : Tammi, 1994. ISBN 951-31-0341-2
Utrio, Untamo (toim.): Pois pula ja puutteet : keinot ja korvikkeet käyttöön. Helsinki : Lehtiyhtymä, 1943. Virhe: Virheellinen ISBN-tunnisteSkannattu versio
