Kolme muskettisoturia (engl. The Three Musketeers; myös Alexandre Dumas’ The Three Musketeers) on vuonna 1948 ensi-iltansa saanut George Sidneyn ohjaama yhdysvaltalainen historiallinen seikkailuelokuva, jonka pääosissa ovat Lana Turner, Gene Kelly, June Allyson, Van Heflin ja Angela Lansbury. Technicolor-värielokuvajärjestelmällä kuvattu elokuva perustuu Alexandre Dumas’n vuonna 1844 julkaistuun samannimiseen klassikkoromaaniin, jonka pohjalta Robert Ardrey sovitti käsikirjoituksen.[1][2]
Ilmestyttyään elokuva menestyi hyvin ja oli ehdolla parhaan värikuvauksen Oscarin saajaksi.
Kolme muskettisoturia sijoittuu vuoteen 1625. Muskettisoturiksi pyrkivä d’Artagnan (Gene Kelly) saapuu Pariisiin toiveenaan liittyä kuninkaalliseen kaartiin ja rakastuu kauniiseen Constanceen (June Allyson). Hän liittyy kolmen muskettisoturin, Athoksen (Van Heflin), Porthoksen (Gig Young) ja Aramiksen (Robert Coote), joukkoon taistellakseen korruptoitunutta Richelieuta (Vincent Price) vastaan. Kun Richelieu yrittää sabotoida valtaistuinta ja lietsoa sotaa, d’Artagnanin ja muskettisotureiden on estettävä hänen suunnitelmansa. Heidän apunaan on Constance, kun taas Richelieun kätyrinä on Milady de Winter (Lana Turner).[1][3][4]
[1]
Joulukuussa 1947 katolisen kirkon etuja elokuvissa valvoneen National Legion of Decency -järjestön edustaja vastusti kardinaali Richelieun luonnehdintaa maallisena ja häikäilemättömänä miehenä. Tuottaja Pandro S. Bermanille lähettämässään kirjeessä järjestö vaati Metro-Goldwyn-Mayeria hahmon poistamista Dumas’n romaanin elokuvasovituksesta. Berman kieltäytyi vaatimuksesta, mutta lupasi olla varovainen kaikissa tarinaan liittyvissä arkaluonteisissa asioissa.[1] MGM päätyi poistamaan Richelieun hahmosta uskonnollisuuden.[3] Berman myös ilmaisi järjestölle antamassaan vastauksessa, että romaanissa esiintyvä d’Artagnanin naimisissa oleva rakastajatar Constance on elokuvasovituksessa romaanista poiketen naimaton.[1]
Roy Rowland sijaisti George Sidneytä elokuvan koekuvausten ohjaajana tämän ollessa sairaana joulukuussa 1947. Alun perin Robert Taylorin, Ricardo Montalbánin ja Sydney Greenstreetin oli määrä näytellä kolmea muskettisoturia. Elokuvaan kiinnitetty Lana Turner lähti elokuvahankkeesta tammikuussa 1948, minkä vuoksi hänet hetkeksi hyllytettiin MGM:ltä. Hän sittemmin palasi elokuvaan, josta tuli hänen ensimmäinen värielokuvansa. Turnerin hyllyttämisen aikana hänen tilalleen harkittiin muun muassa Alida Vallia. Elokuvaan kiinnitetty June Allyson yritti myös lähteä elokuvahankkeesta, sillä hän ei halunnut tehdä historiallista elokuvaa.[1]
Valmistautuessaan rooliinsa Gene Kelly harjoitteli miekkailua. Häntä opetti miekkailemaan belgialaismiekkailija Jean Heremans, joka esiintyy elokuvassa Richelieun kaartilaisena.[1]
Technicolor-värielokuvajärjestelmällä kuvatun Kolmen muskettisoturin tuotanto alkoi 25. tammikuuta 1948. Elokuvaa kuvattiin Busch Gardensissa Pasadenassa ja Cheviot Hillsissä Los Angelesissa. Vaikka elokuvan budjetin kerrottiin olleen neljä miljoonaa dollaria helmikuussa 1948, nykyaikaisten lähteiden perusteella se oli todennäköisesti lähempänä 2,5 miljoonaa dollaria. Elokuvan tuotanto päättyi 5. toukokuuta 1948.[1]
Ohjaaja George Sidney lähestyi elokuvaa lännenelokuvana eikä klassikkoromaaniin pohjautuvana filmatisointina.[5] Käsikirjoittaja Robert Ardrey piti Sidneyn lähestymistapaa Dumas’n tarinaa kohtaan epäkunnioittavana.[1]
Kolme muskettisoturia sai maailmanensi-iltansa Los Angelesissa 19. marraskuuta 1948, ja New Yorkissa se sai ensi-iltansa seuraavana päivänä. Elokuva julkaistiin Yhdysvalloissa maanlaajuisesti elokuvateattereissa 26. marraskuuta 1948.[1] Elokuvan teatteriensi-ilta Suomessa oli 14. lokakuuta 1949. Se sai Suomessa uusintaesityksen 25. toukokuuta 1956.[2]
Ilmestyttyään Kolme muskettisoturia oli menestys ja sai elokuvakriitikoilta lähinnä myönteisiä arvioita.[1] Elokuva oli ilmestymisvuonnaan neljänneksi tuottoisin elokuva Pohjois-Amerikassa.[6] Elokuvaaja Robert Planck oli ehdolla parhaan värikuvauksen Oscar-palkinnon saajaksi vuoden 1949 gaalassa.[7]
Kolmen muskettisoturin hahmot olivat ehdolla American Film Instituten 100-vuotissarjan vuonna 2003 julkaistuun 50 suurinta elokuvasankaria -listaukseen.[8]
Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 75 prosenttia kriitikoista on antanut elokuvalle positiivisen arvosanan 6,6/10 keskiarvolla. Keräys perustuu 12 arviointiin, joista yhdeksän ovat ”tuoreita” ja kolme ”mätiä”. Yli tuhannesta käyttäjästä 74 prosenttia on antanut elokuvalle myönteisen arvosanan 3,8/5 keskiarvolla.[4]