Kevättä ja syksyä -kausi (yksink.: 春秋时代; perint.: 春秋時代; pinyin: chūn qiū shí daì) vallitsi Kiinassa770 eaa. – 476 eaa. Tällöin Zhou-dynastian valta ulottui vain pienelle alueelle, ja maata hallitsivat lääninherrat, jotka johtivat käytännössä omia valtioitaan, joita olivat muun muassa Qi, Jin ja Chu. Kungfutse ja monia muita ajattelijoita eli tällä kaudella. Virkamiesvaltio alkoi nostaa päätään aikaisemman sukulaisuuteen perustuvien virkapaikkojen sijaan ja rauta yleistyä. Kevään ja syksyn kaudella vuorottelivat sodat ja diplomatia. Kausi päättyi valtioiden välisten sotien lisääntyessä, ja silloin alkoi taistelevien valtioiden kausi.
Zhou-dynastian otteen herpaantuessa Kiina hajosi Kevään ja syksyn aikakauden alussa lukuisiin valtioihin.
Kevättä ja syksyä -kausi on saanut nimensä Lu-valtion (魯) aikakirjojen mukaan. Kevättä ja syksyä -aikakirjoissa mainitaan aina nämä vuodenajat, ja teos kattaa ajanjakson 722 eaa. – 481 eaa. Kevättä ja syksyä -kauden katsotaan kuitenkin alkaneen jo vuodesta 770 eaa., jolloin kuningas Ping perusti itäisen Zhou-dynastianLuoyangiin.[1]
Zhou-dynastian hallitsijoiden oli paettava itään, kun heidän pääkaupunkiinsa Haojingiin hyökättiin. Kuningas You oli vuonna 771 eaa. korvannut vaimonsa jalkavaimolla. Tämän jälkeen Shen-valtiota johtaja,selvennä joka oli Youn vaimon isä, hyökkäsi Haojianiin yhdessä quanrongien nomadiheimon kanssa.[2]
Kausi päättyi valtioiden erimielisyyksien lisääntyessä ja melko rauhanomaisen yhdessäelon päättyessä; tällöin Kiina hajosi useaan toisiaan vastaan taistelevaan valtioon. Kevään ja syksyn aikakausi vastaa itäisen Zhou-dynastian ensimmäistä puoliskoa.
Yhteiskuntakehitys
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Zhou-kuninkaiden feodaalisen järjestelmän kaaduttua paikallisista lääninherroista tuli hallitsijoita. Muutama tällainen lääni otti valtaansa pienempiä läänejä alueelta ja Zhou-kuninkaiden maita. Alueet olivat jatkuvassa sotatilassa, mikä edellytti armeijan ylläpitoa ja keskusjohtoista valtiota.
Poliittisen rakenteensa sai parhaiten järjesteltyä Qi-valtio Guan Zhongin (kuoli 645 eaa.) ohjeistuksella. Guang Zhong eli "Mestari Guanzi" jakoi alueen hallinnollisiin yksiköihin, järjesti kauppiaat, käsityöläiset, sotilaat, maanviljelijät ja muut kansalaiset virkamiesten hallinnoimiin yksiköihin. Näitä virkamiehiä palkittiin tai rangaistiin heidän toimiensa onnistumisen perusteella. Tällainen keskittynyt valtio toimi paremmin tilanteissa, joissa tarvittiin järjestäytymistä, esimerkiksi sodassa ja julkisissa töissä. Guanzi oli ensimmäinen legalisti. Tämä oli ajatussuunta, josta myöhemmin tuli keskeinen kiinalaisessa keisarikunnassa. Yksi kerrallaan muut valtiot kopioivat järjestelmää ja luopuivat sukulaisuuksiin pohjautuvasta virkamiesjärjestelmästä. Lääninherralle sukua olevien ministerien (qing 卿) ja sihteerien (dafu 大夫) sijaan palvelukseen astuivat ammattilaisvirkamiehet nimikkeellä shi 士. Heillä oli myös erityistietoa sotilaallisesta ja siviilitoiminnasta.
Kun merkittävien valtioiden herttuat (gong 公) olivat päässeet Zhoun kuninkaan vallan alta ja itsenäistyneet, he lähettivät uusille alueille omia kannattajiaan. Tällaiset perheet saattoivat itsenäistyä lääninherransa alta, ja näin kävi esimerkiksi Jin-valtiossa perheille Zhao, Wei ja Han.
Viljelykasvien kierrolla saatiin yhä suurempia maa-alueita viljelykelpoisiksi, ja siten ruoantuotanto lisääntyi. Myös rautaiset aurat yleistyivät 400-luvulla eaa. Maanviljelijöillä, joiden tuli työskennellä lähes orjamaisesti lääninherran siviili- ja sotilaspalveluksessa, oli niin kutsuttuja kaivopeltoja (kaivon merkin jing 井 mukaan) joissa oli yhdeksän osaa. Keskimmäisen pellon tuotto tuli luovuttaa lääninherralle. Teoriassa kaikki pellot kuuluivat kuninkaalle, mutta kaikissa valtioissa otettiin noin kymmenyksen kokoinen viljavero hiljalleen käyttöön.
Pronssinen Zhong-kello, jota käytettiin rituaalitarkoituksiin. Siinä ei ole kieltä, vaan ääni syntyy, kun sitä kumautetaan kylkeen.
Rautaa pidettiin alempiarvoisena metallina, minkä vuoksi sitä käytettiin auroissa muttei juurikaan aseissa. Keramiikan ja pronssisten työkalujen teollinen tuotanto yleistyi kevättä ja syksyä -kaudella. Valtioiden välillä käytiin sotien ja rauhanneuvottelujen lisäksi myös laajamittaista kauppaa, minkä vuoksi oli alettava tuottaa ja yhdenmukaistaa kolikoita.
Kungfutselaisuus
Kungfutse (551 eaa. – 479 eaa.) kaipasi kovasti vanhaa eliittiä riitteineen, jotka nyt osin hylättiin. Pääministerit (xiang 相) saattoivat hallita koko valtiota, niin että varsinainen hallitsija jäi vain nimelliseksi keulakuvaksi. Hänestä hallitsijoiden piti olla hallitsijoita ja alaisten alaisia. Hänen ajatuksistaan kehittyi kungfutselaisuus.
Zhou-kuninkaista oli vanhasta pääkaupungista pakenemisen yhteydessä tullut vain nimellisiä valtion päämiehiä; käytännön valtaa pitivät paikalliset lääninherrat. Kauden Zhou-kuninkaat olivat:
