Pookin on suunnitellut Albin Stjerncreutz ja se valmistui vuonna 1857[1] varoittamaan merenkulkijoita Keskiniemestä pohjoiseen levittäytyvistä hiekkasärkistä. Se on Hailuodon vanhin säilynyt merimerkki ja kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennelma.[2] Pooki on rakenteeltaan samankaltainen samana vuonna rakennetun Härkmeren pookin kanssa.[3]
Tornin alaosa on kuutiomainen kuuden metrin korkeudelle saakka, ja siitä ylöspäin torni on tylppäkärkisen pyramidin muotoinen. Pookin sisällä on noin 70 senttimetrin vahvuinen tuuliankkuriksi tarkoitettu kivikerros. Tuuliankkuri on kuitenkin liian kevyt, joten torni on tuettu jokaisesta nurkastaan myös viistoparruin. Tornin rakentamiskustannukset olivat 439 hopearuplaa. Pookin ulkopinnat ovat valkoiseksi maalattua lautaa, ja sen huipulla on tunnuskuviona puinen kuusikulmainen nuppi. Alun perin tornin alaosa oli maalattu punaiseksi. Tornin korkeus maanpinnasta on 18,9 metriä ja merenpinnasta 20,4 metriä.[4]
Tunnusmajakan vieressä on vuonna 1908 valmistunut[1] rautaristikkorakenteinen sektoriloisto. Loiston värilliset sektorit poistettiin 1990-luvulla, ja se näyttää nykyisin väritöntä vilkkuvaloa ympäri näköpiirin.
Keskiniemessä on ollut merimerkki jo vuonna 1785, sillä sellainen on merkitty Henrik Wacklinin julkaisemaan merikarttaan.[4]
Väylävirasto kunnosti huonoon kuntoon päässeen pookin rakenteet loppukesällä 2024. Työn yhteydessä pookit huonot puuosat uusittiin, vanhaa kunnossa olevaa rakennetta säästettiin ja pooki maalattiin kauttaaltaan uudelleen.[5]
Lähteet
↑ abcSuomen rannikon loistot, majakat ja purjehdusmerkit, s. 544. Helsinki: Merenkulkuhallituksen luotsi- ja majakkaosasto, 1920.
