Kenneth Howard ”Ken” Norton (9. elokuuta 1943 Jacksonville, Illinois – 18. syyskuuta 2013 Henderson, Nevada) oli yhdysvaltalainen raskaansarjan nyrkkeilijä ja WBC-liiton maailmanmestari.
Maailmanmestaruuden lisäksi Norton muistetaan toisena nyrkkeilijänä, joka onnistui voittamaan Muhammad Alin. Hän kohtasi Alin kolme kertaa otteluissa, joista hän voitti ensimmäisen niukasti tuomariäänin murrettuaan ottelun aikana Alin leuan. Uusintaottelussa vähän myöhemmin Ali voitti Nortonin niukasti pistein. Tämän jälkeen pari kohtasi kolmatta kertaa Alin ollessa maailmanmestari. Ali voitti ottelun, jonka tuomareiden on myöhemmin väitetty suosineen häntä.
Norton nousi WBC-nyrkkeilyliiton raskaansarjan maailmanmestariksi, kun maailmanmestari Leon Spinks kieltäytyi puolustamasta mestaruuttaan häntä vastaan. Hän menetti mestaruutensa jo ensimmäisessä tittelin puolustuksessaan Larry Holmesille.
Elämä ja ura
Nuoruus ja amatööriura
Kenneth Howard Norton syntyi 9. elokuuta 1943 Jacksonvillessä Illinoisin osavaltiossa keskiluokkaiseen perheeseen. Hänen isänsä oli palokunnan konemestari ja äitinsä sairaanhoitaja. Nortonin omien sanojen mukaan he ”hemmottelivat häntä aika pahasti”. Hän oli lapsesta pitäen monipuolinen urheilulahjakkuus ja herätti huomiota voitettuaan kultaa viidessä lajissa juniorien olympialaisissa ollessaan toisella luokalla. Käydessään koulua Jacksonvillen lukiossa hänestä tuli paikallinen urheilulegenda oltuaan vuosikurssinsa paras niin amerikkalaisessa jalkapallossa kuin koripallossa ja yleisurheilussakin. Nuorempana hän pelasi kahden vuoden ajan Koillis-Missourissa collegessa amerikkalaista jalkapalloa saamansa stipendin turvin ennen lähtöään merijalkaväkeen.[2][3] Vasta siellä hän aloitti nyrkkeilemisen, koska ei viihtynyt enää yhtä hyvin jalkapallojoukkueensa harjoituksissa ja toisaalta välttyäkseen aikaisilta aamuherätyksiltä.[2] Nortonin vaimo Jackie Norton on vuonna 1987 antamassaan haastattelussa sanonut hänen aloittaneen nyrkkeilyn myös välttyäkseen Vietnamin sotaan joutumiselta.[4]
Norton nousi amatööriuransa aikana merijalkaväen mestariksi ja voitti Pan-Amerikan kisojen karsinnat vuonna 1967. Hänelle kuitenkin ilmoitettiin, että kilpailuihin lähetettäisiin toinen nyrkkeilijä, koska Nortonin tyyliä ei pidetty tarpeeksi ”kansainvälisenä”. Ilmoitus lopetti hänen amatööriuransa.[2]
Ammattilaisuran alku: Alin voittaminen
Norton ryhtyi ammattilaiseksi vuonna 1967 toivoen solmivansa ammattilaisottelujen kautta arvokkaita tuttavuuksia.[2] Hän nousi julkisuuteen vuonna 1973 kohdattuaan NABF:n kansallisessa mestaruusottelussa entisen maailmanmestari Muhammad Alin. Norton oli kohdannut Alin aiemmin vuonna 1969 San Diegossa, kun tämä oli sattumalta astunut samalle kuntosalille. Norton oli nolannut Alin nostamalla tämän kulmaukseensa muutaman kerran ja teilattuaan tämän iskullaan toisessa erässä, saaden Alin perääntymään. Ali tuli takaisin salille seuraavana päivänä luvaten näyttää Nortonille, jolloin Futch sanoi hänelle tämän kohtaavan Nortonin seuraavan kerran vasta, kun pelissä on suuri palkkio. Hän tienasi kamppailustaan Alia vastaan 50 000 dollaria, mikä oli huomattava muutos aiemmasta ottelustaan Charlie Renoa vastaan saamaansa 300 dollarin palkkioon.[5]
Nortonin voiton mahdollisuudesta ei edes puhuttu ennen ottelua: Howard Cosell kuvaili kamppailua nyrkkeilyhistorian epätasaisimmaksi ja ottelun promoottori Bob Arum pelkäsi, ettei Norton kestäisi kehässä Alia vastaan edes kahta erää.[5]
Ottelu kesti 12 erää, joiden jälkeen Norton julistettiin voittajaksi jaetulla pistetuomiolla.[3] Norton ei yllättynyt tuloksesta, sillä hän oli myös omasta mielestään ollut koko ajan voitolla.[6] Ottelu tunnetaan erityisesti siitä, miten Norton onnistui ottelun aikana murtamaan Alin leuan. Muhammad Ali on itse kertonut huomanneensa murtuman toisen erän jälkeen, jossa Norton oli päässyt iskemään voimakkaan koukun hänen suojauksensa läpi. Ali kuitenkin jatkoi ottelua, koska oli kuvitellut voivansa vielä voittaa, mutta vastustajan välttely ja leuan suojaaminen maksoivat lopulta kamppailun voiton. Harjoittelun puutettakin on syytetty tappiosta, sillä manageri Herbert Muhammad oli jo ennen ottelua huomauttanut, että Ali oli otteluun valmistautuessaan rikkonut hyvän harjoittelun periaatteita.[7] Voitonvarmuutensa vuoksi hän oli treenannut ainoastaan kolme viikkoa.[5]
Norton ja Ali kohtasivat uusintaottelussa 10. syyskuuta 1973, jolloin Ali oli paremmin valmistautunut ja otti NABF:n mestaruuden takaisin haltuunsa. Tuloksena oli jälleen jaettu pistetuomio jaetuin pistein.[3][8]
Nousu maailmanmestariksi ja uran lopettaminen
Norton otteli ensimmäistä kertaa maailmanmestaruudesta kohdatessaan yksityiselämänsä ja raha-asioidensa kanssa ongelmiin joutuneen nuoren George Foremanin Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa käydyssä ottelussa 26. maaliskuuta 1974.[9][10] Kaksi viikkoa ennen ottelua nyrkkeilijöiden välillä puhkesi riita kehätuomarista: Foremanin leiri halusi tuomariksi kokeneen yhdysvaltalaisen Jim Rondeaun, kun taas Nortonin leiri tahtoi otteluun venezuelalaisen tuomarin. Kun sopua ei ollut saatu aikaiseksi ottelupäivään mennessä, Foreman alkoi valitella jalkaansa ja joutui menemään sairaalaan. Ottelun peruuttamisesta huhuttiin, kunnes Nortonin leiri suostui Rondeaun valintaan.[9]
Foremanin ja Nortonin välinen ottelu päättyi nopeasti, kun Rondeau keskeytti ottelun jo toisessa erässä Nortonin käytyä kolmatta kertaa kanveesissa. Ottelun jälkeen Venezuelan hallitus päätti yllättäen verottaa ottelijoiden palkkioista 18 %, joka heidän piti maksaa voidakseen poistua maasta. Foremanilla oli tämän kanssa enemmän ongelmia ja hän joutui jäämään Venezuelaan pidemmäksi aikaa kuin Norton.[9]
Maaliskuussa 1975 Norton voitti Jerry Quarryn ottelussa avoinna olleesta NABF:n raskaansarjan tittelistä. 28. syyskuuta 1976 hän kohtasi Bronxissa Yankee Stadiumilla kolmannen kerran urallaan Alin, joka oli nyt hallitseva raskaansarjan maailmanmestari, WBA- ja WBC-liittojen mestaruusottelussa. Ottelu kesti 15 erää ja Ali julistettiin kamppailun voittajaksi tuomarien yksimielisellä päätöksellä. Vuonna 1977 Norton tyrmäsi Duane Bobickin ensimmäisessä erässä ja voitti Jimmy Youngin WBC-liiton eliminaattori-ottelussa, jossa valittiin haastaja liiton maailmanmestarille. Kun WBA:n ja WBC:n mestaruuksia hallinnut Leon Spinks kieltäytyi puolustamasta titteliään Nortonia vastaan, WBC päätti jälkikäteen Youngin ja Nortonin välisen ottelun ratkaisseen liiton uuden maailmanmestarin.[3] Ken Nortonista tuli näin ensimmäinen raskaansarjan maailmanmestari, joka on voittanut mestaruutensa ottelematta siitä. Samana vuonna Yhdysvaltain nyrkkeilytoimittajat valitsivat hänet vuoden nyrkkeilijäksi.[3]
Norton puolusti mestaruuttaan Larry Holmesia vastaan 10. kesäkuuta 1978 ja hävisi täydet 15 erää kestäneen kamppailun, jota pidetään tasoltaan yhtenä vuosikymmenen parhaista otteluista, jaetuin tuomaripistein.[11] Tämän jälkeen Norton otteli vielä Earnie Shaversia, Scott LeDoux'ta, Tex Cobbia ja Gerry Cooneya vastaan, joista Shaversille ja Cobbille hän hävisi tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Hän lopetti uransa vuonna 1981. Vuonna 1992 Norton valittiin International Boxing Hall of Fameen.[3]
Uran jälkeen
Jo uransa aikana Norton esiintyi monissa elokuvissa ja jatkoi elokuvauraansa myös nyrkkeilyuran päätyttyä.[12]
23. helmikuuta 1986 hän joutui vakavaan auto-onnettomuuteen, jossa hänen kallonsa, leukansa ja jalkansa vaurioituivat. Onnettomuus vaikutti hänen puhekykyynsä muuttaen sen epäselväksi. Hänellä itsellään ei ollut muistikuvaa onnettomuudesta.[4] Norton kärsi viimeisinä vuosinaan sydämen vajaatoiminnasta. Hän kuoli syyskuussa 2013 arizonalaisessa sairaalassa, jossa oli ollut kuntoutettavana saatuaan edellisenä vuonna aivoinfarktin.[13]
Norton valittiin nyrkkeilyn Hall of Fameen vuonna 1992.[14]
Yksityiselämä
Nortonin poika Ken Norton Jr. on menestynyt amerikkalaisen jalkapallon pelaaja ja Super Bowl -voittaja.[3]
Ottelutilastot
42 voittoa (33 tyrmäystä/teknistä tyrmäystä, 9 pistevoittoa), 7 tappiota, 1 tasapeli
KO = Tyrmäys, TKO = Tekninen tyrmäys, PTS = Pisteillä, DRAW = Tasapeli
|
| Tulos
|
Vastustaja
|
Tuomio
|
Erä
|
Päivä
|
Paikka
|
Huomio
|
| Voitto
|
Grady Brazell
|
KO
|
5 6
|
14.11.1967
|
 San Diego, Kalifornia
|
Debyyttiottelu ammattilaisena.
|
| Voitto
|
Sam Wyatt
|
PTS
|
6 6
|
16.1.1968
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Harold Dutra
|
KO
|
3 6
|
6.2.1968
|
Sacramento, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Jimmy Gilmore
|
KO
|
7 8
|
26.3.1968
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Wayne Kindred
|
TKO
|
6 10
|
23.7.1968
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Cornell Nolan
|
KO
|
6 10
|
25.12.1968
|
Los Angeles, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Joe Hemphill
|
TKO
|
3 10
|
11.2.1969
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Wayne Kindred
|
TKO
|
9 10
|
20.2.1969
|
Los Angeles, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Pedro Sanchez
|
TKO
|
2 10
|
31.3.1969
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Bill McMurray
|
TKO
|
7 10
|
29.5.1969
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Gary Bates
|
KO
|
8 10
|
25.7.1969
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Julius Garcia
|
KO
|
3 10
|
21.10.1969
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Aaron Eastling
|
KO
|
2 10
|
4.2.1970
|
Las Vegas Nevada
|
|
| Voitto
|
Stamford Harris
|
TKO
|
3 10
|
13.3.1970
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Bob Mashburn
|
KO
|
4 10
|
7.4.1970
|
Cleveland, Ohio
|
|
| Voitto
|
Ray Junior Ellis
|
KO
|
2 10
|
8.5.1970
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Tappio
|
Jose Luis Garcia
|
KO
|
8 10
|
2.7.1970
|
Los Angeles, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Roy Wallace
|
KO
|
4 10
|
29.8.1970
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Chuck Leslie
|
PTS (yksimielinen)
|
10 10
|
26.9.1970
|
Woodland Hills, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Robie Harris
|
KO
|
2 10
|
16.10.1970
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Steve Carter
|
TKO
|
3 10
|
24.4.1971
|
Woodland Hills, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Vic Brown
|
KO
|
5 10
|
12.6.1971
|
Santa Monica, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Chuck Haynes
|
KO
|
7 10
|
7.8.1971
|
Santa Monica, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
James J. Woody
|
PTS (yksimielinen)
|
10 10
|
..1971
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Charlie Harris
|
KO
|
3 10
|
17.2.1971
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Jack O'Halloran
|
PTS (yksimielinen)
|
10 10
|
17.3.1972
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Herschel Jacobs
|
PTS (yksimielinen)
|
10 10
|
5.6.1972
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
James J. Woody
|
TKO
|
8 10
|
30.6.1972
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Henry Clark
|
KO
|
9 10
|
21.11.1972
|
Stateline, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Charlie Reno
|
PTS (yksimielinen)
|
10 10
|
13.12.1972
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Voitto
|
Muhammad Ali
|
PTS (jaettu)
|
12 12
|
31.3.1973
|
San Diego, Kalifornia
|
Voitti NABF:n mestaruuden.
|
| Tappio
|
Muhammad Ali
|
PTS (jaettu)
|
12 12
|
10.9.1973
|
Inglewood, Kalifornia
|
Menetti NABF:n mestaruuden.
|
| Tappio
|
George Foreman
|
KO
|
2 15
|
26.3.1974
|
 Caracas, Venezuela
|
Ottelu oli WBA:n/WBC:n maailmanmestaruudesta.
|
| Voitto
|
Boone Kirkman
|
TKO
|
7 10
|
25.6.1974
|
Seattle, Washington
|
|
| Voitto
|
Rico Brooks
|
KO
|
1 10
|
4.3.1975
|
Oklahoma City, Oklahoma
|
|
| Voitto
|
Jerry Quarry
|
TKO
|
5 12
|
24.3.1975
|
New York City, New York
|
Voitti avoimen NABF:n mestaruuden.
|
| Voitto
|
Jose Luis Garcia
|
KO
|
5 10
|
14.8.1975
|
Saint Paul, Minnesota
|
|
| Voitto
|
Pedro Osvaldo Lovell
|
TKO
|
5 10
|
10.1.1975
|
Las Vegas, Nevada
|
|
| Voitto
|
Ron Stander
|
TKO
|
5 12
|
30.4.1976
|
Landover, Maryland
|
|
| Voitto
|
Larry Middleton
|
TKO
|
10 10
|
10.7.1976
|
San Diego, Kalifornia
|
|
| Tapio
|
Muhammad Ali
|
PTS (yksimielinen)
|
15 15
|
28.9.1976
|
Bronx, New York
|
|
| Voitto
|
Duane Bobick
|
TKO
|
1 12
|
11.5.1977
|
New York City, New York
|
|
| Voitto
|
Lorenzo Zanon
|
KO
|
5 10
|
14.9.1977
|
Las Vegas, Nevada
|
|
| Voitto
|
Jimmy Young
|
PTS (jaettu)
|
15 15
|
5.11.1977
|
Las Vegas, Nevada
|
Ottelu oli WBC:n maailmanmestarin haastajuudesta.
WBC teki ottelusta jälkikäteen maailmanmestaruusottelun, koska maailmanmestari Leon Spinks kieltäytyi kohtaamasta Nortonia, vaikka hän oli ykköshaastaja.
|
| Tappio
|
Larry Holmes
|
PTS (yksimielinen)
|
15 15
|
9.6.1978
|
Las Vegas, Nevada
|
Menetti WBC:n mestaruuden.
|
| Voitto
|
Randy Stephens
|
KO
|
3 10
|
10.11.1978
|
Las Vegas, Nevada
|
|
| Tappio
|
Earnie Shavers
|
KO
|
1 12
|
23.3.1979
|
Las Vegas, Nevada
|
|
| Tasan
|
Scott LeDoux
|
DRAW
|
10 10
|
19.8.1979
|
Bloomington, Minnesota
|
|
| Voitto
|
Randall Cobb
|
PTS (jaettu)
|
10 10
|
7.11.1980
|
San Antonio, Texas
|
|
| Tappio
|
Gerry Cooney
|
TKO
|
1 10
|
11.5.1981
|
New York City, New York
|
Viimeinen ottelu.
|
Lähteet
Viitteet
- ↑ Sun Times, 18.9.2013, Ken Norton, former heavyweight boxing champion, dead at 70[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d Pat Putnam: The Bugle Call Champion Sports Illustrated. 12.6.1978. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 31.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Ken Norton IBHF.com: International Boxing Hall of Fame. Viitattu 3.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Rich Roberts: Ken Norton Is Now Fighting Back: Former Champ Is Learning to Talk Again After 1986 Car Accident Los Angeles Times. 26.12.1987. Viitattu 31.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Goldstein, s. 98
- ↑ Goldstein, s. 101.
- ↑ Suurin ja kaunein, s. 15-16
- ↑ Jim Amato, Ken Norton – Should He Really Be In The Hall Of Fame? SaddoBoxing.com. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Sport: Five-Minute Massacre Time. 8.4.1974. Arkistoitu 15.11.2010. Viitattu 18.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Lounasheimo, s. 400.
- ↑ Lounasheimo, s. 467
- ↑ Ken Norton Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- ↑ Noland, Claire: Former heavyweight boxer Ken Norton Sr. dies at 70 Los Angeles Times. 18.9.2013. Viitattu 19.9.2013. (englanniksi)
- ↑ http://www.ibhof.com/pages/about/inductees/modern/norton.html
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
