Keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat (jap. 大日本帝國海軍航空隊, Dai-Nippon Teikoku Kaigun Kōkū-tai) oli keisarillisen Japanin laivaston ilma-ase, joka vastasi laivaston lentokoneiden hankinnasta ja käytöstä. Se oli määrällisesti ja laadullisesti merkittävämpi kahdesta keisarillisen Japanin asevoimien lentoaseista Tyynenmeren taisteluissa toisessa maailmansodassa.
Historia
Kesäkuussa 1912 keisarillisen Japanin laivasto perusti laivaston ilmailun kehittämistoimikunnan. Pian toimikunnan perustamisen jälkeen lähetettiin kuusi upseeria Ranskaan ja Yhdysvaltoihin hankkimaan vesilentokoneita sekä opettelemaan niiden käyttöä ja ylläpitoa. Kaksi upseereista lensi 2. marraskuuta 1912 Farman- ja Curtiss-lentokoneita vastaperustetulle lentoasemalle lähelle Yokosukaa. Nyt alkoi laivaston lentäjien koulutus ja vuotta myöhemmin otettiin palvelukseen ensimmäinen vesilentokoneiden emälaiva Wakamiyamaru.[1]
Lähteet
- Edwards, Peter J.: The Rise and Fall of the Japanese Imperial Naval Air Service. Barnsley, Englanti: Pen & Sword Aviation, 2010. ISBN 1-8488-4307-0 (englanniksi)
- Francillon, René J.: Japanese Aircraft of the Pacific War. Lontoo: Putnam & Company, 1979. ISBN 0-370-30251-6 (englanniksi)
- Mikesh, Robert C. & Abe, Shorzoe: Japanese Aircraft 1910–1941. Lontoo: Putnam & Company, 1990. ISBN 0-85177-840-2 (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Francillon 1979, s. 37.
Aiheesta muualla
