Kazanin piiritys

Kazanin piiritys
Osa Venäjän–Kazanin sotia ja Kazanin kaanikunnan valloitusta.
"Qolsharif ja hänen oppilaansa puolustavat madrassaansa ja päämoskeijaa Kazanin piirityksen aikana". Firinat Xalikovin maalaus.
Päivämäärä: Gregoriaaninen kalenteri: 2. syyskuuta - 13. lokakuuta 1552 Juliaaninen kalenteri: 23. elokuuta - 2. lokakuuta 1552 Paikka: Kazan, Kazanin kaanikunta Lopputulos: Venäjän voitto.

Kazanin piiritys oli piiritystaistelu, jossa tsaari Iivana IV Julman johtama Venäjän armeija valtasi Kazanin kaanikunnan pääkaupungin Kazanin. Piiritys kesti elokuusta lokakuuhun vuonna 1552.

Aiemmat yritykset

Iivana Julman armeija ylitti vallata vankalla kaupunginmuurilla suojatun Kazanin kaupungin kaksi eri kertaa ennen onnistumistaan. Ensimmäisen kerran valtaamista oli yritetty talvella 1547-1548, jolloin varhain alkaneet sateet ja jään sulaminen tekivät tykistön kuljettamisen paikalle mahdottomaksi. Armeija vetäytyi piiritettyään kaupunkia viikon verran. Venäläisarmeija yritti uudelleen talvella 1549-1550, mutta jälleen sää valtavan voimakkaan myrskyn muodossa teki yrityksen tyhjäksi. Tällä kertaa itse armeijaansa johtanut Iivana määräsi vetäytymisen 11 päivän piirityksen jälkeen. Paluumarssilla Moskovaan hän keksi, että uuden linnakkeen rakentaminen tukikohdaksi lähelle Kazania helpottaisi tulevia sotatoimia ratkaisevasti. Uusi Svijažskin linnake rakennettiin Svijaga- ja Volgajokien yhtymäkohtaan keväällä 1551. Se sijaitsi vain reilun 30 kilometrin päässä Kazanista. Lisäksi Iivana valmisteli seuraavaksi vuodeksi suunnittelemaansa hyökkäystä hankkimalla liittolaisia paikallisista heimoista, jotka vastustivat tataareja.^[1]

Piiritys

Piirros venäläisestä aikalaiskronikasta.

Kazanin valtaus, Pjotr Mihailovitš Shamshinin maalaus vuodelta 1894.

23. elokuuta 1552 Iivana marssitti armeijansa jälleen Kazanin edustalle. Tällä kertaa armeijaa voitiin huoltaa helposti lähellä olleesta linnakkeesta. Venäläisarmeija oli kooltaan luultavasti pienempi kuin puolustavien tataarien joukot, mutta Iivanalla oli etunaan suuri tykistö. Tataarien ratsuväki pyrki estämään sen levittämistä piiritykseen, mutta venäläisten ratsuväki onnistui suojaamaan oman tykistönsä. 29. elokuuta 150 kanuunaa oli kaivettu asemiinsa.^[1]

Tataarit puolustivat kaupunkia päättäväisesti. Pelotellakseen heitä antautumaan Iivana esitteli saamiaan vankeja kaupungin portilla, mutta kertoman mukaan muurilla seisseet tataarivartijat ampuivat nämä itse. Iivanan pioneerit, joita kerrotaan olleen tuhansia, ryhtyivät kaivamaan tunnelia räjäyttääkseen osan muurista maan alta käsin. He osuivat sattumalta kaupungin lähteitä ruokkineeseen vesiputken, jonka he räjäyttivät tukkoon 3. syyskuuta. Tataareille jäi vain muurien sisällä ollut pieni lähde, mutta heillä ei ollut aiettakaan luovuttaa vielä. Pioneerit alkoivat kaivamaan toista tunnelia toteuttaakseen ensisijaisen suunnitelmansa samalla kun tykistö jatkoi muurien pommittamista. Seuraavaksi venäläiset esittelivät uuden välineensä: Ivan Vyrodkovin rakentaman suuren kolmikerroksisen piiritystornin, jonka korkein kerros ulottui muurien yläpuolelle. Siihen oli kiinnitetty kymmenen suurta ja 50 pientä tykkiä. Venäläiset toivat tornin muurin lähelle, josta he pääsivät tulittamaan suoraan kaupungin siviilejä puolustajien taistelutahdon murentamiseksi.^[2]

2. lokakuuta hetkeä ennen aamunkoittoa pioneerit räjäyttivät muurin alle kaivamansa räjähdelastin. Räjähdys oli niin suuri, että se toi alas kaksi osiota kaupunginmuurista. Venäläissotilaat ryntäsivät aukoista sisään ja verinen lähitaistelu kaupungin kaduilla alkoi. Vaikka monet venäläisistä sotilaista jäivät ryöstelemään taistelun sijasta, tataarien puolustus murtui aikanaan. Tästä ajasta Iivana vietti osan ratsastaen johtamassa joukkojaan, ja osan rukoillen voittoa kappeliksi muokatussa teltassa. Illalla hän ilmestyi kaupungin muurille, johon hän tuotti myös kristittyjen tunnuksia. Tämän kerrotaan valaneen taisteluintoa tuon ajan uskonnollisiin sotilaisiin.^[3] Kun kaupunki oli vallattu venäläiset järjestivät puolustajien joukkomurhan, jossa he surmasivat kymmeniä tuhansia. Lisäksi lähes kaikki tataarien moskeijoista ja kirjastoista poltettiin.^[4]

Lue myös

• Venäjän–Krimin sota (1552–1576)

Lähteet

• Dowling, Timothy C.: Russia at war : from the Mongol conquest to Afghanistan, Chechnya, and beyond. ABC-CLIO, 2015. ISBN 978-1-59884-948-6
• Stone, David R.: A Military History of Russia: From Ivan the Terrible to the War in Chechnya. Greenwood Publishing Group, 2006. ISBN 0275985024

Viitteet

1. Dowling 2015 s. 398-399
2. Dowling 2015 s. 399-400
3. Dowling 2015 s. 400
4. Stone 2006 s. 11-13

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kazanin piiritys Wikimedia Commonsissa