Kati Hurme (s. 1968) on suomalainen entinen esteratsastaja ja estevalmentaja ja nykyinen urheilutoimittaja ja urheiluselostaja.[1]
Hurme aloitti ratsastuksen jo alle kouluikäisenä ja kävi ratsastustunneilla Husön, Tuomarinkylän, Eriksnäsin ja Karlvikin ratsastuskouluissa.[2][1] 14-vuotiaana vuonna 1982 hänelle ostettiin ensimmäinen oma hevonen Satin, jolla hän alkoi vuonna 1983 kilpailla esteratsastuksessa Veikko Heikkilän valmentamana ja oli jo samana vuonna mukana juniorien PM-joukkueessa.[2][1] Hän voitti juniori- ja nuorten ratsastajien tasolla kymmenen SM- ja PM-mitalia, joista viisi oli kultamitaleja.[3] Vuonna 1984 hän sai käyttöönsä hollantilaisruuna Metropolitanin (kilpailunimi Pohjola Metropolitan)[2][1], jolla hän voitti vuonna 1988 nuorten ratsastajien Euroopan mestaruuden Chaudfontainessa, Belgiassa[4]. Vastaavantasoiseen suomalaissaavutukseen ylsi uudelleen vasta 25 vuotta myöhemmin Elmo Jankari, joka voitti kenttäratsastuksessa nuorten ratsastajien EM-kultaa vuonna 2013.[5]
Hurmeen isä Veikko toimi hänen urheilumanagerinaan ja hänellä oli jo junioriaikoina sponsorisopimukset Volvo-Auton ja Pohjolan kanssa.[1] Mirri Kynsilehdon tavoin hän kuului junioriaikoinaan myös vuonna 1985 perustettuun Enso-Gutzeitin sponsoroimaan Enso-Teamiin, joka tuki lahjakkaita nuoria ratsastajia.[1][6]
Hurme muutti ulkomaille Englantiin valmentautumaan ja kilpailemaan vuonna 1986[2] ylioppilaskirjoitustensa jälkeen[1] ja siirtyi 1989 Hollantiin, 1992 Saksaan ja 1993 Belgiaan[2]. Vuonna 1988 Metropolitanin loukkaannuttua[1] hänen tärkeimmäksi kilparatsukseen tuli Vancouver (kilpailunimi Pohjola Vancouver)[2]. Ratsukko osallistui noin neljäänkymmeneen Grand Prix-, maailmancup- ja Nations Cup -luokkaan[2] keräten sijoituksia[3], maailmancup-luokissa seitsemän kertaa[2]. Suomen Nations Cup -joukkueessa ratsukko kilpaili vuosina 1991–1993[7], ja Hurme ja Vancouver edustivat Suomea myös seniorien EM-kilpailuissa vuonna 1991[1]. Helsinki International Horse Show'ssa Hurme keräsi vuosien varrella kolme luokkavoittoa[3], muiden muassa kansainvälisen kaksintaisteluratsastusluokan voiton Metropolitanilla vuonna 1986 ollessaan vasta juniori[6].
Vancouver-ratsu loukkaantui vuonna 1994[2], ja 1990-luvun alun lama sai Hurmeen sponsorit vetäytymään[1]. Hän lopetti kansainvälisen kilpailu-uransa ja palasi Suomeen, ryhtyi valmentajaksi, perusti perheen ja opiskeli ensin tradenomiksi, sitten urheilujournalistiksi.[1] Hän on muun muassa toiminut kansainvälisten ratsastuskilpailujen selostajana Yleisradiolle ja Eurosportille ja esimerkiksi Helsinki International Horse Shown lehdistöpalvelussa sekä kirjoittanut lehtijuttuja.[1]
Hurme edusti koko kilpailu-uransa ajan Suomen Kenttäratsastusseuraa.[8] Hän toimi Suomen Ratsastajainliiton (SRL) Lounais-Suomen aluevalmentajana esteratsastuksessa vuosina 2000–2007.[1][3] Hänet on nimitetty SRL:n Huippuvalmentajaksi ja hän toimii edelleen estevalmentajana.[9] Lisäksi hän kasvattaa estehevosia.[10]
Hurme on kolmen lapsen äiti.[1]
Kirjallisuutta
Lähteet
