Kamratposten (KP) on vuonna 1892 perustettu ruotsalainen lasten ja nuorten lehti. Sen aloitti Stina Quint nimellä Folkskolans Barntidning.
Historiaa
Kamratposten-lehden perusti Nyköpingin lähellä kansakoulunopettajana toiminut Stina Quint, joka halusi lasten harrastavan enemmän lukemista vapaa-aikanaan. Lastenkirjoja ei tuolloin paljon ollut, eikä monilla perheillä olisi ollut kirjoihin varaakaan. Hän halusi antaa ruotsalaislapsille ”kirjan, joka ei lopu koskaan ja joka ei olisi kallis”. Syntyi Folkskolans barntidning, jonka ensimmäinen numero ilmestyi 16. maaliskuuta 1892. Vuositilaushinta oli vain yhden kruunun ja 15 äyriä.[1]
Alkuun lehti muistutti satukirjaa: kahdeksansivuisessa lehdessä oli mustavalkoisin piirroksin kuvitettuja tarinoita. Tarinat olivat opettavaisia, aiheina muun muassa miksi pitää puhua aina totta ja uskoa Jumalaan. Täytepaloina kertomusten välissä oli erilaisia tehtäviä ja ajatuspähkinöitä, kuten sanaristikoita ja kuva-arvoituksia. Lehti ilmestyi kerran viikossa kouluvuoden ajan. Vuoden lehtien sivunumerointi jatkui siitä mihin edellinen oli jäänyt, jolloin lehtien vuosikerrasta muodostui eräänlainen kirja.[1]
Stina Quint kuoli vuonna 1924, ja lehteä jatkaneet eivät aluksi oikein onnistuneet korvaamaan Quintin innostunutta otetta. Uusia aiheita ei tahdottu keksiä, vaan sama juttu saatettiin julkaista myöhemmin uudelleen. Lehdessä ei myöskään juuri käsitelty tosielämän tapahtumia, kuten toista maailmansotaa, vaan lehti halusi pitää lapset omassa pienessä maailmassaan. Vuonna 1930 lehden kustantajaksi tuli Åhlén & Åkerlunds, ja vuosikymmenen aikana lehti julkaisi vielä tuntemattoman Astrid Lindgrenin ensimmäisiä tarinoita.[1]
1950-luvun alusta lähtien Folkskolans barntidning alkoi lopulta nopeaan tahtiin uudistua, ja sen nimeksi vaihdettiin Kamratposten. Kannet saivat väripainatuksen, ja lehti alkoi julkaista enemmän muun muassa sarjakuvia ja lukijoiden tekemää aineistoa. 1950-luku oli teini-käsitteen ja nuorisokulttuurin synnyinaikaa, ja myös Kamratposten alkoi neuvoa tyttöjä vaatteiden ompelussa ja huoneensa sisustamisessa. Tyttöjen ja poikien asiat pidettiin ajan tavan mukaan tiukasti erillään niin, että lukijakilpailujen palkinnotkin olivat erilaisia tytöille ja pojille. Harrastukset, kuten pojilla urheilu ja askartelu, tytöillä hevoset ja lemmikkieläimet, alkoivat saada palstatilaa.[1]
Vuonna 1964 Kamratposten kirjoitti ensi kerran politiikasta, ja lehden kannessa oli Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov. Monet vanhemmat suuttuivat, mutta vielä suurempi kohu syntyi vuonna 1969 kun Maj-Briht Bergström-Walan alkoi pitää lehdessä seksiasioiden neuvontapalstaa. Vuonna 1990 tunteista ja murrosiästä kertovan kysymyspalstan nimeksi tuli ”Kropp & Knopp”, ja sitä alkoi toimittaa Annica Frithiof. 2000-luvun alusta toiseksi vastaajaksi tuli Daniel Foxhage.[1]
1970-luvulla lehden sisältö alkoi vakiintua nykyisen kaltaiseksi sarjakuvineen (muun muassa Ture Sventon ja Asterix), kirjavinkkeineen ja sanaristikoineen. Muumit-sarjakuvan avulla saattoi opetella suomen kieltä. Lehdestä katosivat myös maksetut ilmoitukset, ja siitä lähtien Kamratpostenia on julkaistu ilman mainoksia, pelkkien tilaus- ja irtonumeromyyntitulojen varassa.[1]
1980-luvulla lehden omaksi maskotiksi tuli Cecilia Toruddin piirtämä Karl-Puttu, vaaleanpunainen mato joka oli esiintynyt lehdessä nimettömänä jo 1970-luvulla. 1990-luvulla lehti alkoi julkaista Johan Unengen ja Måns Gahrtonin sarjakuvaa Eva & Adam, jota julkaistiin myös sarjakuva-albumeina ja jonka pohjalta tehtiin Suomessakin nähty televisiosarja ja pitkä elokuva Eva & Adam – neljät synttärit ja fiasko.[1]
Vuosituhannen vaihteen jälkeen lehti on muiden aikakauslehtien tavoin panostanut yhä enemmän verkkosisältöihin. Vuodesta 2011 lehden päätoimittajana on toiminut Lukas Björkman, ja sitä kustantaa Bonnier.[1]
