Kajander palasi Hausjärvelle, jossa hänen isänsä luovutti Hikiän aseman läheisyydessä olevan kotitalon isännyyden pojalle 1893. Opiskelijasta tuli maanviljelijä, joka hetimiten 1895 rakennutti tilalle uuden päärakennuksen.[1][2]
Pyöräretket
Vuonna 1889 Kajander pyöräili Pariisiinmaailmannäyttelyyn. Vuonna 1897 Kajander ja Juhani Aho lähtivät Saksan Kölnistä yhteiselle pyöräretkelle Firenzeen. Aho ei tosin nilkkavaivan vuoksi kyennyt saattamaan matkaa päätökseen. Kajander teki myös muita pyöräretkiä Eurooppaan ja kirjoitti matkoistaan kuvauksia Uuteen Suomettareen. Matkojensa innoittamana Kajander opiskeli ranskan kielen.[2]
Kirjallinen tuotanto
Kirjailijana Kajanderin tyyli oli hämäläisellä huumorilla höystetty realismi.
Kajander kirjoitti toisaalta kansanelämän kuvauksia, toisaalta satiirisia kertomuksia epäkohdiksi kokemistaan ilmiöistä. Teoksissa on havaittavissa moralisoiva ote, jolla kirjailija pyrki osoittamaan hyviä ja huonoja elämäntapoja.
Omien kirjallisten tuotostensa lisäksi Kajander toimi suomentajana.
Kajanderin elämäkerta sisältyy vuonna 1955 ilmestyneeseen Valitut teokset -kirjaan. Samoin teoksessa on novellit Kun talonpojasta tuli herra sekä Kunnanmiehiä ja kokoelmat Pahkakuppi sekä Yhden ainoan kerran.[2]
Huomioita
Kajander ystävystyi Juhani Ahon ja Eero Järnefeltin kanssa. Ystävykset tekivät metsästysretkiä Hausjärven metsiin. Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt asuivat Hausjärvellä muutaman vuoden. Aholta Kajander sai vaikutteita ja tukea kirjallisiin töihinsä.[2]