Achté valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1954 ja hän suuntautui mielenterveysongelmista kärsiviin potilaisiin. Hänestä tuli lääketieteen ja kirurgian tohtori vuonna 1961, hermo- ja mielitautien erikoislääkäri vuonna 1960 ja psykiatrian erikoislääkäri vuonna 1966. Achté aloitti työuransa Siikaisten kunnanlääkärinä vuosina 1955–1956. Helsingin yliopiston professorina ja Lapinlahden sairaalan ylilääkärinä 1968–1992, Lääketieteen historian laitoksen ja museon esimiehenä 1982–1992. Achtélla oli myös yksityispraktiikka.[3] Achté on ollut Saksan kansallisen Leopoldina-tiedeakatemian jäsen vuodesta 1973[4] ja Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1982.[5]
Lapinlahden sairaalassa Achté aloitti potilashaastattelujen nauhoittamisen televisionauhalle. Yhdessä tohtori Leo Jarhon kanssa hän vaikutti sotilasvammalain muuttamiseen vastaamaan paremmin sodassa vammautuneiden tarpeita. Vakuutuspsykiatriassa hän kehitti post-traumaattisen neuroosin käsitteen. Laajassa tieteellisessä tutkimustyössään hän tutki erityisesti skitsofreniaa, mutta myös itsemurhia ja niiden ehkäisyä. Achtén aloitteesta alettiin psykiatrisessa hoidossa käyttämään hypnoosia.[3]
Achté osallistui myös kansainväliseen toimintaan pitäen yhteyttä muun muassa neuvostoliittolaisiin psykiatreihin. Tämä aiheutti kritiikkiä, sillä Neuvostoliitossa psykiatrisia sairaaloita käytettiin myös toisinajattelijoiden rangaistuslaitoksina. Achté kuitenkin käytti yhteyksiään psykiatrian uusien hoitomuotojen levittämiseksi esimerkiksi Viroon.[3]
Kalle Achtén vanhemmat olivat metsänhoitaja Aimo Karl Achté ja Hilma Elina Mustonen. Hänen vaimonsa oli vuodesta 1950 hammaslääkäri Hilkka Terttu Tellervo Toiviala (1928–2016).[7] Heillä on kolme tytärtä.[3]
↑Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 41. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
↑ abcdKorppi-Tommola, Aura: ”Achté, Kalle (1928–2019)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 73. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8Teoksen verkkoversio (viitattu 5.1.2016).
