Kahdeksan kuvan järjestelmä

Kahdeksan kuvan järjestelmä on televisio-, video- ja elokuvatuotannon kuvauksessa käytetty malli, millä määritellään ohjelmassa, videossa tai elokuvassa käytettävien kuvien rajaus. Kullakin kuvakoolla on lyhenne, mikä nopeuttaa ohjaajan komentokieltä tai lyhentää kuvamerkintöjä käsikirjoituksessa tai kameramiesten kameralistoissa. Kahdeksan kuvan järjestelmä on yleisesti käytössä Suomessa ja erityisesti monikameratuotannossa. Muualla maailmassa kuvakokojen määrä vaihtelee neljästä kymmeneen. ^{[1][2] [3][4]}

Kuvakoot

• ELK – erikoislähikuva (osa kasvoista)
• LK - lähikuva (pää ja olkapäät)
• PLK – puolilähikuva (pää ja rinta)
• PK - puolikuva (vartalon yläosa vyötäröä myöten)
• LPK – laaja puolikuva (rajautuu reisistä polvien yläpuolelta). Käytössä on myös samaa tarkoittava SPK – suuri puolikuva.
• KK - kokokuva (henkilö kokonaisena)
• LKK – laaja kokokuva (henkilö ja osa ympäristöä). Käytössä on myös samaa tarkoittava SKK – suuri kokokuva.
• YK - yleiskuva (henkilö ja ympäristöä laajasti tai laaja maisemakuva)

Näitä kuvakokoja käytetään, kun kuvataan ihmistä.

Esineitä kuvattaessa käytössä on vain:

• ELK – erikoislähikuva (hyvin tiivis kuva esineen jostain osasta)
• LK - lähikuva (tiivis kuva esineestä)
• KK - kokokuva (esine näkyy kuvassa kokonaisena)

Lähteet

1. Korvenoja, Pekka: TV-kameratyön perusteet. Helsinki: Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia 2004, ISBN 952-5158-28-4, s. 44-55
2. Millerson, Gerald:: The Technique of Television Production, London and Boston: Focal Press 1981, s 59-63. ISBN 0 240 51002 X
3. Burrows-Wood:: Television Production Disciplines and Techniques. Dubuque, Iowa: Wm. C. Brown Company Publishers 1982, s. 116-117. ISBN 0-697-04349-5,
4. Watts, Harris:: On Camera. London: BBC Books, 1982,1984