Kaarlo Taskinen (29. syyskuuta 1876 Juva – 20. joulukuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen lääkäri, fysiologian ja lääkintävoimistelun opettaja ja professori.[1][2]
Kaarlo Taskisen vanhemmat olivat maanviljelijä, herastuomari Juhana Taskinen ja Hilda Maria Konsti. Hän pääsi ylioppilaaksi 1896 Mikkelin lyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen kandidaatiksi 1902, lääketieteen lisensiaatiksi 1906, voimistelunopettajaksi 1908 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1909.[1][2]
Taskinen oli Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen lääkintävoimistelun aliopettajana 1909–1923 ja fysiologian ja lääkintävoimistelun opettajana 1923–1943 sekä vt. lääkintävoimistelun yliopettajana 1930–1941. Hän oli myös Olavinlinnan kylpylän lääkärinä 1904–1908 ja Rauhan kylpylän lääkärinä 1911–1912. Taskinen sai professorin arvon 1946.[1][2]
Kaarlo Taskinen oli Duodecim-seuran sihteerinä 1903–1911, Lääkärien raittiusseuran sihteerinä 1906–1912 ja Vähävaraisten keuhkotautisten avustusyhdistyksen sihteerinä 1907–1911. Hän toimi Suomen opiskelevan nuorison raittiusliiton puheenjohtajana 1909–1911 ja Akateemisen raittiusseuran puheenjohtajana 1938–1945.[2]
Kaarlo Taskinen oli naimisissa vuodesta 1902 sairaanhoitaja ja lääkintävoimistelija Alma Inkeri Bodströmin kanssa. [1][2]
Julkaisuja
- Beiträge zur Kenntnis der Ermüdung des Muskels, Helsingin yliopiston väitöskirja. Helsingfors 1909
- Ilma- ja aurinkokylvyistä sekä alastivoimistelusta. Raittiuden ystävät, Helsinki 1909
Lähteet
