Tämä artikkeli käsittelee näyttelijää ja teatterinjohtajaa. Kaarlo Kurki oli myös muusikko Klaus Salmen käyttämä salanimi.
Kaarlo Kurki (alk. Karl Edvard (Kaarlo Eetu) Limnell, myös Kaarlo Laurila, 4. heinäkuuta 1862 Tampere – 8. helmikuuta 1918 Kemi[1]) oli suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja, joka vaikutti muun muassa Rovaniemen Työväen Näyttämön johtajana. Näyttelijänä hän käytti aluksi ristimänimeään ja sen jälkeen taiteilijanimeä Kaarlo Laurila, kunnes vaihtoi viralliseksi sukunimekseen Kurki vuonna 1910.[2] Rovaniemen punakaartin päällikkönä toiminut Kurki kuoli valkoisten teloittamana sisällissodan aikana vuonna 1918.
Elämä
Sotilaana, näyttelijänä, merimiehenä, teatterinjohtajana
Tampereella syntynyt Limnell työskenteli aluksi paperitehtaalla,[3] sitten armeijan palveluksessa Helsingissä, kunnes liittyi Ruotsalaiseen Teatteriin vuosiksi 1885–1887.[4] Tämän jälkeen hän perusti oman lyhytaikaiseksi jääneen kiertueteatterin. Se ehti esiintymään Tampereella ja Hämeenlinnassa, mutta näyttelijät siirtyivät nopeasti Kurjen johdolla August Aspegrenin kiertueen matkaan.[5] 1890-luvun alussa Kurki esiintyi pikku rooleissa Kansallisteatterin edeltäjässä Suomalaisessa teatterissa. Syksyllä 1891 hän perusti uudelleen oman teatteriseurueen, joka esiintyi alkuvuoden 1892 eri puolilla Itä-Suomea nimellä Kotimainen Teatteri. Ryhmä kuitenkin hajosi seuraavana kesänä Kurjen lähtiessä omille teilleen ja jättäessä ryhmänsä Virolahdelle.[6] Vuodenvaihteen jälkeen seurue kuitenkin kiersi jälleen Länsi-Suomessa.[7]
Syksyllä 1893 hän lähti mukaan näyttelijä Ida Aalbergin suomenkieliseen kiertueteatteriin, joka kuitenkin toimi vain yhden näyttämökauden ajan. Limnell esiintyi Eugène Scriben näytelmässä Adrienne Lecouvreur, jossa Aalberg oli itse pääroolissa.[8] Limnellin raha-asiat menivät 1890-luvun lopulla rappiolle ja hän lähti ilmeisesti velkojiaan pakoon Amerikkaan. Marraskuussa 1902 suomalaiset sanomalehdet uutisoivat, että ruotsalaisen metodistikirkon työntekijä Limnell olisi kuollut laivapalossa Kiinan rannikolla paluumatkallaan Eurooppaan, mutta tieto ei pitänyt paikkaansa.[3] Limnell työskenteli vuosina 1901-1905 USA:n länsirannikolla todennäköisesti merimiehen ammatissa.[9]
Vuodesta 1906 lähtien Kurki kiersi Kaarlo Karin johtaman Suomalaisen Teatteriseurueen mukana ja esiintyi sen tilaisuuksissa myös laulajana.[10][11] Hänen kerrottiin olleen varustettu ”kiitettävillä säveltaiteellisilla luonnonlahjoilla ja vahvalla mehevällä bassoäänellä”.[12] Tämän jälkeen hänellä oli useita yleensä yhden kauden mittaisia kiinnityksiä eri maaseututeatterien näyttelijä-johtajana. Hän myös suomensi näytelmiä ja kirjoitti sekä sovitti niitä itse.
Sisällissodan aika
Elokuusta 1917 alkaen Kurki vaikutti Rovaniemellä, jonne hänet oli valittu työväennäyttämän johtajaksi. Lokakuussa 1917 Kurki oli perustamassa Rovaniemelle työväen järjestyskaartia yhdessä paikallisen työväenyhdistyksen johtajan Aleksi Tuorilan ja radikaalisosialisti Ville Kallion kanssa. Sisällissodan syttyessä tammikuun lopulla 1918 Kurki toimi Rovaniemen punakaartin johtajana. Kaarti pakeni Kemiin 29. tammikuuta, ja osa miehistä jatkoi Kurjen johdolla Ouluun tarkoituksenaan hankkia aseita. Hän yritti myös agitoida Oulun punakaartia liittymään kapinaan. Kurki miehineen palasi Kemiin saatuaan kymmenkunta kivääriä Oulusta. Kemistä punaisten joukko lähti 2. helmikuuta junalla kohti Rovaniemeä aikomuksenaan matkalla vallata myös Tervolaan perustettu valkoisten tukikohta. Punaiset, joita oli puolisen toista sataa, joutuivat väijytykseen hieman ennen Tervolaa. Syntyneessä taistelussa sai surmansa kymmenkunta punaista. Joukko palasi junalla Kemiin, mutta Kurki jäi siitä pois ja tuli Kemiin omia teitään. Eräässä Kemin suojeluskunnan kuulustelupöytäkirjassa mainitaan, että Kurki olisi paluumatkalla ampunut pistoolillaan punaisten Paakkolasta vangiksi ottaman vanhan maanviljelijä Pekka Kotajärven, joka oli päässyt taistelun aikana pakoon. Punakaartin hajotessa Kemissä 5.-6. helmikuuta Kurki pakeni kotiinsa Rovaniemelle, jossa hänet vangittiin ja tuotiin Kemiin. Hänet ammuttiin iltapäivällä 8. helmikuuta Kemin torilla järjestetyssä julkisessa teloituksessa.[13] Kemissä kulkeneen tarinan mukaan häntä ei kuitenkaan saatu torilla hengiltä, vaan hän kuoli vasta hautausmaalle tuotaessa.[14]
Lähteet
- ↑ Limnell, Karl Edvard Suomen sotasurmat 1914–1922. Arkistoitu 28.8.2016. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ Allekirjoittaneet Helsingistä kotoisin olevat henkilöt. Suomalainen Wirallinen Lehti, 27.5.1910, nro 119, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ a b Kuolleita. Päivälehti, 25.11.1902, nro 274, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ Kysy museolta 22.11.2013. Teatterimuseo. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ Uusi kiertelewä suomalainen teatteriseura. Hämäläinen, 30.7.1887, nro 60, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ Muita kotimaan uutisia. ”Kotimainen teaatteri”. Tampereen Uutiset, 26.8.1892, nro 129, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ Kaarle Laurilan johtama kotimainen teatteriseura. Rauman Lehti, 4.1.1893, nro 1, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ Tournée Isa Aalberg-Kiwekäs. Tampereen Uutiset, 13.10.1893, nro 156, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ Ylipiessa, Matti: Kemi ja Peräpohjola 1905-1918 : osa 1: vuoden 1905 suurlakosta syksyyn 1917. Atrain & Nord, 2021.
- ↑ Suomalainen Teatteriseurue. L:rannan Palokunnan talolla. Itä-Suomen Sanomat, 22.12.1906, nro 147, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ Suomalainen teatteriseurue. Kaleva, 28.11.1908, nro 277, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ Lappeenrannasta. Konsertin antaa herra K. Laurila. Lappeenrannan Uutiset, 20.6.1891, nro 68, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ Aatsinki, Ulla: Tukkiliikkeestä kommunismiin : Lapin työväenliikkeen radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918, s. 130, 181–185, 216. Tampere: Tampereen yliopisto, 2009. ISBN 978-951-44-7574-0 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ylipiessa, Matti: Kemi ja Peräpohjola 1905-1918 : osa I : vuoden 1905 suurlakosta syksyyn 1917. Atrain & Nord, 2021.
