Kaari Utrio

Kaari Marjatta Utrio-Linnilä
Kaari Utrio Turun Kirjamessuilla vuonna 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt	28. heinäkuuta 1942 (ikä 82) Helsinki
Ammatti	kirjailija, taiteilijaprofessori 1995–2000
Vanhemmat	Urho Untamo Utrio, Meri Marjatta Utrio
Puoliso	Kai Linnilä (1974–2017)
Aiheesta muualla
www.kaariutrio.fi
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Kaari Marjatta Utrio^[1] (oik. Utrio-Linnilä,^[2] vuosina 1965–1973 Virkajärvi;^[3] s. 28. heinäkuuta 1942 Helsinki^[4]) on suomalainen kirjailija ja kulttuurihistorioitsija. Hän on kirjoittanut historiallisia romaaneja ja historiaan liittyviä tietokirjoja, joissa hän kuvaa naisen asemaa yhteiskunnassa.

Utrio on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1968. Vuosina 1995–2000 hän oli taiteilijaprofessori.^[5]

Elämä ja ura

Utrion vanhemmat olivat kirjankustantaja ja Tammen toimitusjohtaja Untamo Utrio ja toimittaja Meri Utrio (o.s. Vitikainen).^[4] Utrion kotona oli nelisentuhatta kirjaa ja kirjallisuuden merkitystä pidettiin suurena. Utrio tutustui kirjallisuuteen jo nuorena, kun hänen äitinsä luki lapsille iltasaduksi maailmankirjallisuuden klassikoita, kuten Rudyard Kiplingiä ja William Shakespearea.

Seitsenvuotiaana Utrio luki itse ensimmäisen kokonaisen kirjan, joka oli paksu Jokamiehen maailmanhistoria. Koulussa Utrio menestyi hyvin, myös ainekirjoituksissa, vaikkei hänellä ollut vielä suunnitelmia kirjailijaksi ryhtymisestä. Sen sijaan hänen toiveammattinsa oli historiantutkija. Carl Grimbergin Kansojen historia toimi hänelle tärkeänä johdantona historiaan.^[6]

Utrio valmistui ylioppilaaksi vuonna 1962 Helsingin tyttölukiosta. Hän opiskeli historiaa Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1967.^[4][6] Hänen pro gradu -tutkielmansa aiheena oli aatelisto kuningas Eerik XIV:n aikana.^[7] Seuraavana vuonna Utrio julkaisi ensimmäisen romaaninsa Kartanonherra ja kaunis Kirstin, jonka Tammi kustansi. Kirjan nimi oli kustantajan antama, eikä Utrio itse pitänyt siitä.^[6]

Utrio on toiminut aktiivisesti monissa järjestöissä ja oli vuosina 1980–1988 Someron kunnanvaltuuston sosiaalidemokraattisen ryhmän sitoutumaton jäsen. Vuosina 1987–1991 Utrio oli Suomen Kirjailijaliiton hallituksen jäsen ja vuosina 1999–2005 Minna Canthin seuran puheenjohtaja. Hän on luennoinut kotimaassa ja ulkomailla. Utrio on ollut Väinö Tannerin Säätiön akateemikko vuodesta 2000. Vuonna 2002 hänelle myönnettiin elämäntyöstä Valtion tiedonjulkistamispalkinto.^[1]

Utrio on puolustanut julkisuudessa eutanasiaa. Hänen mielestään omaehtoinen kuolema voisi ehkä olla myös ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan.^[8]

Utrio oli vuosina 1965–1973 naimisissa kapteeni Jaakko Virkajärven kanssa^[3] ja vuodesta 1974 Kai Linnilän kanssa ja jäi leskeksi 2017. Hänellä on kolme lasta.^[1] Vuonna 1975 Utrio muutti Somerniemelle (vuodesta 1977 osa Someroa). Hän kokeili miehensä kanssa aluksi omavaraista maataloutta, mutta he lopettivat sen muutaman vuoden päästä. Vuonna 1982 he perustivat Amanita-tuotantoyhtiön. Siitä muodostui perheyritys, sillä siellä työskenteli myös Meri Utrio, ja myöhemmin henkilökuntaan liittyi myös poika Lauri Linnilä vaimonsa kanssa.^[9]

Yleistä teoksista

Utrion romaaneja yhdistää se, että niistä useimmat sijoittuvat historiallisiin aikoihin, osa kaukaisempaan historiaan, osa lähemmäs nykypäivää. Päähenkilö on usein jollakin tavalla Suomeen tai Suomen historiaan liittyvä nainen, joskin esimerkiksi teoksessa Vaskilintu (1992) toisena päähenkilönä on mies, Eirik Väkevä. Tapahtumapaikkana on usein Suomi tai sen lähialueet, mutta välillä kirjoissa esiintyy myös Konstantinopolin kaltaisia kaukaisia paikkoja.

Utrion romaanien päähenkilöt ovat yleensä keksittyjä, mutta hän käyttää sivuhenkilöinä usein oikeasti eläneitä ihmisiä. Historiantietämystään Utrio hyödyntää teosten yksityiskohdissa, jotka luovat aikakauden tunnelmaa. Kirjoissa nousee esiin arkisen elämän historia, eivät ainoastaan suuret valtiolliset tapahtumat. Arkea tarkastellaan naisen näkökulmasta, jolloin myös naisen huono asema historiallisina aikoina näkyy. Toisaalta Utriolla on myös useita vahvoja naishahmoja, jotka pystyvät saavuttamaan itselleen verrattain hyvän aseman lujuutensa ja rakkautensa kautta.

Utrion voi nähdä jatkavan suomalaisen historiallisen romaanin perinnettä. Vanhempien mieskirjailijoiden tuotantoon verrattuna Utrio on uudistanut historiallista romaania nostamalla naiset päähenkilöiksi. Lisäksi hänen tyylinsä on kerronnaltaan yksityiskohtaista eikä hän juuri käytä kerronnassa preesensmuotoja.^lähde?

Utrion tietokirjat nostavat romaanien tavoin esiin naisten ja lasten historian, joka usein historiallisessa kirjallisuudessa jää vähälle. Eevan tyttäret on yksi Utrion merkittävimmistä tietokirjoista. Teoksessa tarkastellaan naisen historiaa muinaisesta Lähi-idästä ja antiikin Kreikasta nykypäivään saakka. Eevan tyttärissä näkyy feministisen ajattelun pohjavire ja patriarkaalisen yhteiskunnan arvostelu. Teos on käännetty seitsemälle kielelle.

Utrion teokset kustansi vuosina 1968–2009 Tammi. Vuodesta 2011 alkaen kustantajana on toiminut on perheyritys Amanita. Aiempien teosten uusia painoksia Tammi kuitenkin julkaisee edelleen.^[10]

Utrion teokset

Romaanit Kartanonherra ja kaunis Kirstin. (Uusi painos nimellä Kirstin, 1999) Helsinki: Tammi, 1968. Sunneva Jaarlintytär. Helsinki: Tammi, 1969. ISBN 951-30-4685-0 Sunneva keisarin kaupungissa. Helsinki: Tammi, 1970. Vehkalahden neidot. Helsinki: Tammi, 1971. Pirita, Karjalan tytär. Helsinki: Tammi, 1972. ISBN 951-30-2366-4 Viipurin kaunotar. Helsinki: Tammi, 1973. ISBN 951-30-2706-6 Aatelisneito, porvaristyttö. Helsinki: Tammi, 1974. ISBN 951-30-3127-6 Kun nainen hallitsi, rakasti ja vihasi. Historiallisia kuvauksia. Helsinki: Tammi, 1975. ISBN 951-30-3538-7 Pirkkalan pyhät pihlajat. Helsinki: Tammi, 1976. ISBN 951-30-3876-9 Pappilan neidot. Helsinki: Tammi, 1977. ISBN 951-30-4024-0 Rakas Henrietta. Helsinki: Tammi, 1978. ISBN 951-30-4154-9 Karjalan kruunu. Helsinki: Tammi, 1978. ISBN 951-30-4418-1 Rautalilja. Romaani lemmestä ja mammonasta. (Uusi painos nimellä Rautalilja, 2021) Helsinki: Tammi, 1979. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Neidontanssi. Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-5231-1 Porvarin morsian. Oulu: Kolmiokirja, 1981. Katarinan taru. Helsinki: Tammi, 1981. ISBN 951-30-5456-X Pormestarin tytär. Helsinki: Tammi, 1982. ISBN 951-30-5656-2 Ruusulaakso. Helsinki: Tammi, 1982. ISBN 951-30-5661-9 Isabella. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-7027-1 Kuka olet, Elissa? Helsinki: Tammi, 1989. ISBN 951-30-9006-X Vendela. Helsinki: Tammi, 1989. ISBN 951-30-9200-3 Haukka, minun rakkaani. Helsinki: Tammi, 1990. ISBN 951-30-9473-1 Vanajan Joanna. Helsinki: Tammi, 1991. ISBN 951-30-9798-6 Vaskilintu. Helsinki: Tammi, 1992. ISBN 951-31-0051-0 Uhritulet. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0258-0 Kuukiven kevät. (Kuvat: Marja Vehkala) Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13743-3 Tuulihaukka. Helsinki: Tammi, 1995. ISBN 951-31-0628-4 Iisalmen serkku ja muita kertomuksia. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0818-X Yksisarvinen. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1959-9 Ruma kreivitär. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2537-8 Saippuaprinsessa. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3088-6 Ilkeät sisarpuolet. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3862-2 Vaitelias perillinen. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4800-3 Oppinut neiti. Somerniemi: Amanita, 2011. ISBN 978-952-5330-41-0 Seuraneiti. Somerniemi: Amanita, 2013. ISBN 978-952-5330-588 Paperiprinssi. Somerniemi: Amanita, 2015. ISBN 978-952-5330-77-9 Hupsu rakkaus. Somerniemi: Amanita, 2017. ISBN 978-952-5330-89-2

Tietokirjat ja muu tuotanto Linnilä, Kai & Utrio, Kaari: Somero, viljan maa. Somero: Amanita, 1982. Eevan tyttäret: Eurooppalaisen naisen, lapsen ja perheen historia. Helsinki: Tammi, 1984 (7. painos 1994). ISBN 951-30-6090-X Venus: Naiskauneuden tarina. Helsinki: Tammi, 1985. ISBN 951-30-6270-8 Kalevan tyttäret: Suomen naisen tarina. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6630-4 Utrio, Kaari & Helakisa, Kaarina & Harjanne, Maikki: Laps' Suomen. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09760-1 Saure, Salme & Utrio, Kaari (toim.): Tulin onneni yrttitarhaan. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10127-7 Vuosisatainen Viipuri. Katsaus Viipurin historiaan. Helsinki: Tammi, 1991. ISBN 951-30-9794-3 Helakisa, Kaarina & Utrio, Kaari & Kota, Matti: Suuri prinsessakirja. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11784-X Utrio, Kaari & Nuotio, Una & Heikkilä, Taina: Rusoposkia, huulten purppuraa, kosmetiikan historia. Helsinki: Tekniikan museo, 1995. ISBN 951-95233-6-7 Familia, eurooppalaisen perheen historia I–VI, Tammi, 1995–1997 I Perhe kansojen meressä. Ensimmäinen vuosisata. Helsinki: Tammi, 1995. ISBN 951-31-0503-2 II Ruusutarha, ryytinen. Keskiaika 1000–1500. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0504-0 III Usko ja perinteet. Varhainen uusi aika, 1500–1600-luvut. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0505-9 IV Päin uutta päivää. Valistusaika, 1700-luku. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0506-7 V Lapsen vuosisata. 1800-luku. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-0507-5 VI Ydinperheen aika. 1900-luku. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-0508-3 Perhekirja: Eurooppalaisen perheen historia. Helsinki: Somero: Tammi, 1998. ISBN 951-31-1151-2 Bella donna: Kaunis nainen kautta aikojen. (Teksti: Kaari Utrio ja Sari Savikko) Helsinki: Somero: Tammi: Amanita, 2001 (2. painos 2005). ISBN 951-31-2174-7 Ruusulamppu. Helsinki: Kaisaniemen Dynamo, 2002. Suomen naisen vuosisadat 1-4, päätoimittaja; Tammi, 2005 Suomen naisen tie: Pirtistä parlamenttiin. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3490-3 Tarpeellisia neuvoja naisille. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3599-3 Kiilusilmä feministi, eli, Miksi en enää matkusta junassa. (Kirjoitukset ilmestyneet 1984–2005 eri aikakaus-, sanoma- ja iltapäivälehdissä) Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4237-7

Palkinnot ja tunnustukset

• Valtion kirjallisuuspalkinto, 1973
• SAK:n kulttuurirahaston tunnustuspalkinto teoksesta Eevan tyttäret, 1984^[11]
• Liike- ja Virkanaisten Liiton Vuoden Nainen, 1985
• Deutsche Sachbuchpreis, 1989
• Kirjapöllö, 1992
• Pro Finlandia, 1993
• Kalevalaisten naisten Larin Paraske -palkinto, 1996
• Marja-Liisa Vartio -palkinto, 1998
• Suomen kätilöliiton tunnustuspalkinto äitien ja lasten hyväksi tehdystä työstä, 1999
• Suomen tietokirjailijat ry:n Warelius-palkinto yhdessä miehensä Kai Linnilän kanssa, 1999
• Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto elämäntyöstä, 2002
• Taiteilijaprofessuuri, 1995–2000
• Minna Canthin seuran kulttuuripalkinto, 2009^[12]
• WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2011^[13]
• Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 2014^[14]
• Alfred Kordelinin säätiön 50 000 euron tunnustuspalkinto elämäntyöstä kirjailijana, kustantajana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana^[15]

Luottamustoimet

• Valtion kirjallisuustoimikunnan jäsen 1982–1988, vpj 1985–1988.
• Suomen Kirjailijaliiton hallituksen jäsen 1987–1991.
• Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlatoimikunnan jäsen 1985–88, 75-vuotisjuhlatmk 1988–1993.
• Someron kunnanvaltuuston jäsen (sitoutumaton sos.dem.-ryhmässä) 1980–1988, kunnanhallitus 1985,
• kirjasto- ja kulttuuriltk:n pj 1989–1992.
• Minna Canthin Seuran pj 1999–2005.
• Tarja Halosen kansalaisvaltuuskunnan pj 1999–2000, 2005–2006.
• Väinö Tanner -säätiön akateemikko 2000–.

Lähteet

1. Kaari Kaariutrio.com. Viitattu 10.1.2015.
2. Kuka kukin on 2011, s. 1059. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8
3. Vem och vad 1996, s. 615. Helsingfors 1996. ISBN 951-50-0800-X
4. Utrio, Kaari Kirjasampo.fi. Viitattu 10.1.2015.
5. Kaari Utrio 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 17.9.2015.
6. FAQ Kaari Utrion verkkosivut. Viitattu 17.9.2015.
7. Saari, Kirsikka: Kirjailija Kaari Utrio 5.10.2001. Ylioppilaslehti.
8. Suosikkikirjailija kohauttaa: ”Yli 70-vuotiaille kuolinpillereitä” Uusi Suomi. 14.9.2009. Viitattu 25.10.2011.
9. Haavikko, Anna-Liisa: Kaari: Kirjailija Kaari Utrion elämä. Helsinki: Siltala, 2021. ISBN 978-952-234-571-4
10. Pääkkönen, Sirpa: Kaari Utrio jättää Tammen. Helsingin Sanomat, 10.8.2011, s. C 1.
11. Kaari Utriolle. Helsingin Sanomat, 11.12.1984, s. 18. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047
12. http://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/minna-canthin-seuran-kulttuuripalkinto-kaari-utriolle/303166/
13. WSOY:n kirjallisuussäätiö palkitsi Mirkka Rekolan Yle Uutiset. 2.10.2011. Viitattu 2.10.2011.
14. Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto Kaari Utriolle HS.fi. 5.10.2014. Viitattu 2.11.2014.
15. Ahola, Suvi: Kordelin palkitsee Kaari Utrion, Roope Uusitalon ja Livadyn. Helsingin Sanomat, 6.11.2021, s. C 6. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.11.2021.

Kirjallisuutta

• Haavikko, Anna-Liisa: Kaari: Kirjailija Kaari Utrion elämä. Helsinki: Siltala, 2021. ISBN 978-952-234-571-4
• Toivola, Lea: Kaari Utrion suuret tarinat. Kanava 9/1996.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaari Utrio Wikimedia Commonsissa

• Kaari Utrion kotisivut.
• Onko nykyprosaisteistamme kirjallisuushistoriaan? Nousevien klassikkokirjailijoiden jäljillä. Kiiltomato 5.12.2008.
• Kaari Utrion haastattelu, Kirjastokaista-video.
• Utrio, Kaari hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)