| K-2 |
|---|
![]() |
 |
| Aluksen vaiheet |
|---|
| Rakentaja |
Martin telakka, Leningrad |
| Kölinlasku |
27. joulukuuta 1936 |
| Laskettu vesille |
29. huhtikuuta 1938 |
| Palveluskäyttöön |
16. joulukuuta 1939 |
| Poistui palveluskäytöstä |
kadonnut elo-syykuussa 1942 |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Uppouma |
1 490 t (pinnalla)
2 600 t (sukellus) |
| Pituus |
97,65 m |
| Leveys |
7,40 m |
| Syväys |
4,51 m |
| Koneteho |
2 × dieselmoottoria 8 400 bhp ja 2 × sähkömoottoria, 2 400 shp |
| Nopeus |
21 solmua (pinnalla)
10 solmua (sukellus) |
| Miehistöä |
60 |
| Aseistus |
|---|
| Aseistus |
10 × 21" torpedoputkea
2 × 100 mm/L56 tykki
2 × 45 mm ilmatorjuntatykkiä
20 × miinaa |
| Infobox OK |
K-2 oli Neuvostoliiton laivaston K-luokan sukellusvene toisessa maailmansodassa.
Valmistus
Alus tilattiin Leningradista Martin telakalta, missä köli laskettiin 27. joulukuuta 1936 telakkanumerolla 452. Se laskettiin vesille 29. huhtikuuta 1938 ja valmistui 16. joulukuuta 1939.[1] Alus otettiin palvelukseen 26. toukokuuta 1940.[2]
Palvelus
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Neuvostoliiton Itämeren laivastoon päällikkönään kapteeniluutnantti V. P. Utkin. Heinä-elokuussa 1940 alus siirrettiin K-1:n kanssa Pohjoiseen laivastoon, missä se liitettiin Poljarnin laivastotukikohtaan sijoitettuun sukellusveneprikaatin 1. divisioonaan. Huhtikuussa 1941 alus oli telakalla huollettavana.[3]
Alus lähti 7. elokuuta ensimmäiselle sotaretkelleen Tenonvuonoon Kongsfjordin edustalle. Se ilmoitti vaurioittaneensa rahtialusta tykkitulella 27. elokuuta Kongsfjordissa. Alus palasi 31. elokuuta tukikohtaansa.[4]
Toiselle sotaretkelleen alus lähti 7. syyskuuta Persvuonoon, Harbakenin edustalle ja Vardön rannikolle. Se laski 10. syyskuuta 13 miinaa Vardön edustalle, missä rahtialus Akan ilmoitettiin osuneen miinaan. Sukellusvene ampui 12. syyskuuta tykillä rahtialus Lofotenia, joka vaurioitui. Alus palasi 19. syyskuuta tukikohtaansa. Sukellusveneen laskemat miinat raivattiin 13. joulukuuta.[4]
Lokakuun alussa aluksen magneettisuutta vähennettiin ja sen jälkeen se oli huollossa telakalla. Alus lähetettiin 9. huhtikuuta 1942 avustamaan Štš-421:tä, mutta pulassa ollutta alusta ei löytynyt. K-2 palasi satamaan seuraavana päivänä.[4]
Alus lähti kolmannelle sotaretkelle huhti-toukokuun vaihteessa. Se laski miinoituksen tuntemattomaan paikkaan. Alus ilmoitti 2. toukokuuta upottaneensa torpedoimalla rahtialuksen. Heinäkuussa alus lähti neljännelle sotaretkelleen Lopphavetiin tehtävänään suojata saattueita QP-13 ja PQ-17. Viides partiomatka oli elokuun lopulla. Alus katosi mahdollisesti osuttuaan miinaan Svärholtin alueella.[4]
Lähteet
- Gardiner. Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X (englanniksi)
- Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1 (englanniksi)
- Twardowski, Marek: Katyusha - Soviet Submarine Cruisers. Warship 1989, 1989, XIII. vsk, s. 106-125. Conway Maritime Press. 0-85177-530-6 (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Polmar & Noot 1991 s. 264-265
- ↑ Twardowski 1989 s. 117
- ↑ Twardowski 1989 s. 119
- ↑ a b c d Twardowski 1989 s. 120
.svg){kind=small}
