Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1992 pelattiin Prahassa ja Bratislavassa, silloisessa Tšekkoslovakiassa.[1] Turnauksen voitti Suomen loppuottelussa lyönyt Ruotsi.[2] Neuvostoliiton hajoamisen myötä Neuvostoliiton seuraajaksi tullut Venäjä pelasi ensimmäiset maailmanmestaruuskisansa. Kisoissa saavutettu mitali oli ensimmäinen maailmanmestaruusmitali Suomelle ja toinen arvokisamitali vuoden 1988 Calgaryn talviolympialaisten jälkeen, mikäli Euroopan-mestaruusmitaleja ei lasketa lukuun[3]. Škoda Autosta tuli maailmanmestaruuskisojen yhteistyökumppani vuonna 1992, ja on ollut sitä siitä lähtien[4].
Suomen menestys ja hopeamitali tulivat kisoissa yllätyksenä monille suomalaisille, sillä joukkuetta pidettiin jopa kaikkien aikojen huonoimpana.[5] Siltä ei odotettu paljoakaan kokemattomuuden ja samana vuonna pidettyjen Albertvillen talviolympialaisten huonon menestyksen takia. Valmentaja Pentti Matikainen kokosi kisoihin kuitenkin nuoren ja ennakkoluulottoman joukkueen. Matikainen sai osakseen kovaa arvostelua jo ennen kisoja[5]. Hän kieltäytyi ottamasta Teemu Selännettä mukaan joukkueeseen, sen jälkeen kun jo kerran kisoista kieltäytynyt Selänne suostui mukaan Kalervo Kummolan neuvoteltua asiassa[5].
Joukkue kuitenkin voitti arvostelusta ja kohusta huolimatta kisojen alkusarjan viisi otteluaan maalierolla 32–8. Suomi voitti Saksan maalein 6–3, Yhdysvallat maalein 6–1, Puolan maalein 11–2, Ruotsin maalein 3–1 ja Italian lukemin 6–1. Häviämällä viimeisen runkosarjan ottelun Italiaa vastaan Suomi olisi voinut pudottaa Ruotsin puolivälieristä, mutta näin ei käynyt ja Ruotsi pääsi puolivälieriin.
Puolivälierissä Suomi kohtasi Kanadan. Dave Kingin valmentaman Kanadan riveissä pelasivat muun muassa huippumaalivahti Ron Hextall, kuusi Stanley Cupia voittanut Glenn Anderson sekä NHL:ssa runsaasti maaleja tehneet Rod Brind'Amour ja Steve Thomas. Ottelun ratkaisija oli kuitenkin Suomen 23-vuotias laitahyökkääjä Timo Peltomaa. Roolipelaajana tunnettu Peltomaa teki hattutempun, ja Suomi eteni välieriin 4–3-voitolla.[6]
Välierissä Suomi kohtasi Tšekkoslovakian. Kaksi minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä Suomi oli maalin tappiolla, mutta Janne Laukkanen tasoitti ottelun lukemiin 2–2. Jatkoajalla ei maaleja syntynyt, joten ratkaisu jäi rangaistuslaukauskilpailun varaan. Tuolloin tapahtui eräs suomalaisen kiekkoilun merkkipaalu, kun Suomen maalivahti Markus Ketterer torjui kaikki Tšekkoslovakian rangaistukselaukaukset rangaistuslaukauskilpailussa. Ottelu päättyi Suomen hyväksi lukemin 3–2. Suomi selviytyi näin ensi kertaa jääkiekon maailmanmestaruuskisojen loppuotteluun.[2]
Suomi kohtasi loppuottelussa Ruotsin, joka oli pelannut runkosarjassa heikohkosti. Ruotsi oli puolivälierissä yllättäen voittanut Venäjän maalein 2–0 ja välierissä Sveitsin maalein 4–1. Ruotsi löi Leijonat loppuottelussa lukemin 5–2[2]. Tappio oli Suomelle kisojen ainoa[2].
Kisojen pistepörssin voitti suomalainen Jarkko Varvio.[2] Hän teki turnauksessa tehopisteet 9+1=10. Hänen maanmiehensä Mikko Mäkelä oli pistepörssin toinen[2]. Kisojen tähdistökentälliseen valittiin suomalaisista Varvio, Ketterer ja Timo Jutila[2]. Kisat ovat jääneet suomalaisille historiaan kansainvälisen kiekkoilun läpimurtona[2].
Ottelut nähtiin Suomessa poikkeuksellisesti PTV-kanavalta Anssi Kukkosen selostamina.[7] PTV osti kisojen televisio-oikeudet vain 400 000 markalla. Kalervo Kummola totesi vuonna 2017, että hinta oli noin sadasosa vuoden 2017 kisojen Suomen oikeuksien hinnasta. PTV toi suomalaiseen jääkiekon televisiotuotantoon uusia tuulia kisastudioineen. Prahan kisojen alussa Kukkonen saattoi olla jopa ainoa paikalla ollut suomalainen tiedotusvälineiden edustaja. Sitä mukaa kun Suomen joukkue menestyi Tšekkoslovakiassa, kiinnostus joukkuetta kohtaan kasvoi Suomessakin. Näin ollen Yleisradion Heikki Seppälä matkusti Prahaan ja ryhtyi neuvottelemaan PTV:n Hans Edinin ja Pekka Huolmanin kanssa televisio-oikeuksista. Yleisradio osti PTV:ltä jälkilähetysoikeudet Suomen välierään ja mitaliotteluun. Esimerkiksi kultamitalin ratkaisseen välierän televisiolähetys alkoi Ylellä vasta keskiyöllä, ja Antero Viherkenttä selosti ottelun Tampereen Tohlopista TV2:n tiloista.[8]
Ottelujen alkamisajat ovat paikallisia aikoja.
maalivahdit: Håkan Algotsson, Tommy Söderström, Peter Åslin puolustajat: Arto Blomsten, Joacim Esbjörs, Calle Johansson, Kenneth Kennholt, Petri Liimatainen, Tommy Sjödin, Fredrik Stillman hyökkääjät: Mikael Andersson, Patrik Carnbäck, Peter Forsberg, Johan Garpenlöv, Roger Hansson, Anders Huss, Lars Karlsson, Patric Kjellberg, Jan Larsson, Michael Nylander, Peter Ottosson, Daniel Rydmark, Mats Sundin
maalivahdit: Markus Ketterer, Sakari Lindfors, Ari-Pekka Siekkinen puolustajat: Kai Rautio, Harri Laurila, Arto Ruotanen, Waltteri Immonen, Erik Hämäläinen, Timo Jutila, Janne Laukkanen hyökkääjät: Jere Lehtinen, Mikko Mäkelä, Christian Ruuttu, Juha Riihijärvi, Timo Saarikoski, Vesa Viitakoski, Mika Nieminen, Rauli Raitanen, Jarkko Varvio, Pekka Tuomisto, Keijo Säilynoja, Timo Peltomaa, Hannu Järvenpää
maalivahdit: Petr Bříza, Oldřich Svoboda, Milan Hnilička puolustajat: Drahomír Kadlec, Leo Gudas, Róbert Švehla, Bedřich Ščerban, Richard Šmehlík, František Musil, Jiří Jonák hyökkääjät: Otakar Janecký, Tomáš Jelínek, Ladislav Lubina, Petr Rosol, Robert Lang, Kamil Kašťák, Petr Hrbek, Richard Žemlička, Peter Veselovský, Igor Liba, Robert Reichel, Patrik Augusta
B-sarja pelattiin Klagenfurtissa.
Itävalta nousi A-sarjaan. Jugoslavia putosi C-sarjaan.
A-lohko (ylempi lohko), Humberside
B-lohko (alempi lohko), Johannesburg
Iso-Britannia nousi B-sarjaan.