Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1978 pelattiin Prahassa.[1] B-sarja pelattiin Belgradissa ja C-sarja Las Palmasissa. A-sarjassa pelattiin edelleen siten, että yksinkertaisen sarjan lisäksi neljä parasta jatkoivat mitalisarjassa muiden jatkaessa kamppailua sarjassa säilymisestä. Alkusarjan sarjapisteet säilyivät mukana loppusarjaan.
Kanada nousi pronssille, ja Ruotsi jäi ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen ilman mitalia. Maailmanmestaruus jäi viimeisen kamppailun varaan. Neuvostoliitto tarvitsi Tšekkoslovakiasta kahden maalin voiton, ja peli päättyikin lopulta Neuvostoliiton 3–1-voittoon.
Fair-play joukkueena palkittiin Suomi.
Suomi onnistui voittamaan turnauksessa toista kertaa Kanadan arvokisoissa, hieman yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Suomi oli tappiolla ensimmäisen erän jälkeen maalein 4–1, mutta voitti lopulta lukemin 4–6. Seuraavassa ottelussa Suomi johti peliä Tšekkoslovakiaa vastaan jo lukemin 4–1, mutta hävisi lopulta maalein 4–6. Neuvostoliittoa vastaan Leijonat pääsi myös johtoasemaan maalein 2–0, mikä sai yleisön kannustamaan Suomea äänekkäästi. Suomi kuitenkin hävisi Neuvostoliitolle lukemin 3–6. Ruotsille Suomi hävisi selvästi 1–6 ja vielä selvästi heikommalleen Itä-Saksallekin. Tasaväkisempää Länsi-Saksaakin vastaan Suomi koki tappion. Joukkue kuitenkin ryhdistäyi ja pelasi Yhdysvaltain kanssa 3–3-tasapelin, jossa merkittävään rooliin astui Antero Kivelä. Tämän jälkeen Leijonat ylsi vielä 4–4-tasapeliin Länsi-Saksaa vastaan, mutta hävisi vielä tiukasti Yhdysvalloille maalein 3–4. Osittain ailahtelevan menestyksen syynä voidaan nähdä loukkaantumiset, sillä muun muassa Matti Hagman ja Antero Kivelä kärsivät loukkaantumisista.[2]
Suomi sijoittui lopulta seitsemänneksi säilyttäen vaivoin sarjapaikkansa.
Loppusarjan ottelut on kursivoitu. Viimeisessä sarakkeessa ovat alkusarjan pisteet. Itä-Saksa putosi B-sarjaan.
Puola nousi A-sarjaan. Italia ja Jugoslavia putosivat C-sarjaan.
Alankomaat, Itävalta, Tanska ja Kiina nousivat B-sarjaan.