Jääkiekon alle 18-vuotiaiden Euroopan-mestaruuskilpailut oli vuosittain järjestetty arvoturnaus, jota pelattiin vuosina 1977–1998. Vuodesta 1999 kilpailut laajenivat maailmanmestaruuskisoiksi, kun Yhdysvallat ja Kanada tulivat mukaan turnaukseen.
Euroopan-mestuuden voitti jokaisena kertana joko Neuvostoliitto tai myöhemmin Venäjä, Ruotsi, Suomi tai Tšekkoslovakia. Ruotsi voitti yhteensä kahdeksan mestaruutta, Neuvostoliitto viisi, Suomi ja Tšekkoslovakia neljä sekä Venäjä yhden. Näiden maiden ulkopuolelta mitaleillekin noustiin vain kahdesti, kun Saksa voitti hopeaa vuonna 1995 ja Sveitsi pronssia vuonna 1997.
Turnauksessa oteltiin myös pääsarjaa alemmilla sarjatasoilla B-, C- ja D-sarjoissa. Toisaalta vuonna 1995 ei pelattu D-sarjaa, vaan sen tilalla pelattiin C2-sarja.[1][2][3][4] Vastaavasti taas vuosina 1998–2000 pelattiin D2-sarjan turnaus.[5]
Turnauksessa on nähty tiettävästi jääkiekon Euroopan-mestaruuskilpailujen suurinumeroisin voitto, kun huomioon otetaan kaikki ikäkaudet ja sarjatasot. Ottelussa Islantia vastaan vuonna 1998 Kazakstan teki peräti 63 maalia jättäen vastustajansa nollille.[6]
