Julkinen oikeusapu tarkoittaa yhteiskunnan antamaa oikeudellista neuvontaa ja oikeudellista avustamista sitä tarvitseville henkilöille. Suomessa oikeusapua antavat valtion oikeusaputoimistot sekä yksityiset asianajo- ja lakiasiaintoimistot.
Julkinen oikeusapu on Suomessa järjestetty vuodesta 2002 oikeusapulain nojalla. Se korvasi aiemmat erilliset lait maksuttomasta oikeudenkäynnistä ja yleisestä oikeusavusta.
Oikeusavun myöntämisen periaatteet
Oikeusavun hakeminen
Oikeusapua haetaan oikeusaputoimistolta, joka myös päättää avun myöntämisestä. Käytännössä tuomioistuinasioissa voi kääntyä suoraan sen asianajotoimiston tai lakiasiaintoimiston puoleen, jonka palveluita haluaa käyttää. Oikeusaputoimistot toivovat, että oikeusapuhakemukset täytetään ohjatusti itse valitun avustajan kanssa, joka hoitaa hakemuksen oikeusaputoimiston ratkaistavaksi.
Muissa kuin tuomioistuinasioissa (esimerkiksi asiakirjan laatiminen, perunkirjoitus, perinnönjako) oikeusapua saa vain oikeusaputoimistosta.
Oikeusavun saaminen on sidottu hakijan tuloihin ja varallisuuteen. Ne lasketaan käytettävissä olevien varojen mukaan. Käytettävissä olevissa varoissa otetaan huomioon hakijan ja hänen avio- tai avopuolisonsa kuukausittaiset tulot, välttämättömät menot, varallisuus ja elatusvelvollisuus. Yksin asuva henkilö saa maksutonta oikeusapua, mikäli hänen käytettävissä olevat tulonsa ovat enintään 600 euroa. Avio- tai avoliitossa vastaava määrä on 550 euroa puolisoa kohti. Tätä suuremmat tulot omaavat maksavat oikeusavusta omavastuun, joka kasvaa tulojen mukaan. Oikeusapuun ei ole oikeutettu henkilö jonka käytettävissä olevat tulot ovat yli 1300 euroa (puolisoilla 1200 euroa) kuukaudessa.[1]
On siis huomattava, että puolison tulot voivat johtaa siihen, ettei oikeusapua myönnetä. Näin siitä huolimatta, että hakijan puolisolla ei ole velvollisuutta osallistua asian hoitamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Joulukuun 2009 alusta alkaen puolison tulot eivät kuitenkaan enää rajoita rikosasian vastaajan oikeutta saada oikeusapua.
Hakijan taloudellista asemaa ei kuitenkaan tarvitse selvittää silloin, kun hakijalle annetaan vähäistä oikeudellista neuvontaa puhelimitse tai muuta sähköistä etäviestintä käyttäen. Vähäisestä oikeudellisesta neuvonnasta ei peritä omavastuuosuutta.[2]
Oikeusapu ei kata miltään osin vastapuolelle maksettavaa kulukorvausta. Eli oikeusapua saavalla on kuluriski siltä osin, että hän häviää asiansa ja joutuu korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Oikeusapuun kuuluvat etuudet
Oikeusavun myöntäminen kattaa seuraavat kulut:
- avustajan palkkiot ja korvaukset kokonaan tai osittain sen mukaan kuin oikeusapupäätöksessä todetaan;
- asian käsittelyssä tarvitseman tulkkaus- ja käännösavun; sekä
- käsittelymaksut, toimituskirjamaksut ja erilliset kustannukset pääasiaa käsittelevässä viranomaisessa; vastaavia maksuja ei peritä myöskään muissa viranomaisissa niiden suorittamista toimenpiteistä ja antamista toimituskirjoista, jotka ovat tarpeen asian hoitamiseksi.
Valtion varoista suoritetaan oikeusapua saaneen asianosaisen nimeämälle todistajalle maksettavat korvaukset. Muut oikeusapua saaneen tuomioistuimessa tapahtuneesta todistelusta aiheutuneet kustannukset korvataan valtion varoista, jos todistelu on ollut asian selvittämiseksi tarpeen.
Jos muu oikeusapua saanut asiaan osallinen kuin rikosasian vastaaja on määrätty asian selvittämisen vuoksi saapumaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, korvataan hänen tuomioistuimeen saapumisestaan aiheutuneet kustannukset valtion varoista.
Lisäksi oikeusavun myöntäminen vapauttaa edun saajan velvollisuudesta suorittaa tuomion tai päätöksen täytäntöönpanosta valtiolle suoritettavia ulosottomaksuja ja etukäteen perittäviä kuluja. Kaikki välttämättömät täytäntöönpanokulut suoritetaan valtion varoista, jos niitä ei voida saada vastapuolelta perityiksi.
Oikeusavun myöntäminen toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa vapauttaa edellä tarkoitetulla tavalla ulosottomaksuista ja kuluista, jos tuomio pannaan täytäntöön Suomessa.
Hakijalle, jonka ei katsota tarvitsevan oikeusavustajaa, mutta joka olisi taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu oikeusapuun ilman omavastuuosuutta, voidaan oikeusapuna myöntää kaikki edellä mainitut etuudet avustajaa lukuun ottamatta.[2]
Oikeusapuun kuulumattomat asiat
Oikeusapuun ei kuulu avustaminen:[2]
- yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävässä hakemusasiassa, ellei siihen ole erityisen painavia syitä;
- yksinkertaisessa rikosasiassa, jossa yleisen rangaistuskäytännön mukaan ei ole odotettavissa sakkoa ankarampaa rangaistusta tai jossa muutoin odotettavissa olevaan rangaistukseen ja asian selvitettyyn tilaan nähden syytetyn oikeusturva ei edellytä avustajan käyttämistä. Julkinen oikeusavustaja voi kuitenkin tarvittaessa antaa oikeudellisia neuvoja ja laatia tarvittavia asiakirjoja.;
- asiassa, joka koskee verotusta tai julkista maksua, ellei siihen ole erityisen painavia syitä; eikä
- asiassa, jossa oikaisuvaatimus- tai valitusoikeus perustuu kunnan tai muun julkisyhteisön jäsenyyteen.
Suhde oikeusturvavakuutukseen
Oikeusapua ei anneta, jos hakijalla on asian käsittelyn kattava oikeusturvavakuutus. Hakijan on selvitettävä omalta vakuutusyhtiöltään vakuutuksen kattavuus. Oikeusapua myönnetään vain niiltä osin kuin vakuutus ei korvaa oikeudenkäyntikuluja tai asiamiehen palkkiota.
Suhde julkiseen puolustajaan
Julkinen oikeusapu on toissijainen suhteessa vakavissa rikoksista epäillylle määrättävästä julkisesta puolustajasta. Julkinen puolustaja ja hänen toimivaltansa määräytyy rikosasioiden oikeudenkäymislain 2 luvun mukaisesti.
Rikoksen uhrin oikeus avustajaan
Tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan tämän tuloista riippumatta esitutkintaa varten ja silloin, kun asianomistajalla on vaatimuksia virallisen syyttäjän ajamassa asiassa, oikeudenkäyntiä varten:
- seksuaalirikosta koskevassa asiassa, jollei sitä erityisestä syystä pidetä tarpeettomana;
- väkivaltarikosasiassa, jos sitä asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna; sekä
- henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna.
Oikeusavun käyttäminen
Suomessa
Oikeusapua myönnetään yksityishenkilöille riita-, rikos- tai hallintolainkäyttöön liittyvissä asioissa. Oikeusapua myönnetään sekä tuomioistuimessa käsiteltäviin asioihin, että muuhun oikeudelliseen neuvontaan. Oikeusapua ei myönnetä, jos asia on vähäinen tai selkeä. Oikeusapua ei saa esimerkiksi avioeron kaltaisiin hakemusasioihin tai verotusta koskeviin asioihin.
Tuomioistuinasioissa hakija saa valita, käyttääkö hän asiamiehenään oikeusaputoimistossa työskentelevää julkista oikeusavustajaa vai muuta asianajajaa tai lakimiestä. Muissa kuin tuomioistuinasioissa asiamiehenä on käytettävä julkista oikeusavustajaa.
Vuonna 2003 oikeusapua haettiin noin 53 000 asiassa. Näistä noin 50 % oli perhe- ja perintöoikeuteen liittyviä asioita. Rikosasioita sekä muita siviilioikeudellisia asioita oli molempia noin 17 % asioista.
Julkinen oikeusapu muualla
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. artiklan mukaan valtiolla on rikosasioissa velvollisuus antaa rikoksesta syytetylle oikeusapua, jos syytetty ei itse pysty maksamaan saamastaan oikeusavusta ja oikeudenmukaisuus näin vaatii. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä tällaisiksi syiksi on katsottu oikeusavun tarve, vähävaraisuus ja oikeudenmukaisuus. Siviili- tai hallinto-oikeudenkäynneistä ei ole olemassa vastaavia säädöksiä.
Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa on voimassa ihmisoikeussopimuksen vähimmäistason täyttävä oikeusapujärjestelmä. Suomea vastaava järjestelmä on voimassa muun muassa kaikissa Pohjoismaissa, Saksassa ja Ranskassa.
Kritiikki
Yleisradion A-studio ohjelman vuonna 2014 tuomareille tekemässä laajassa kyselyssä paljastui, että oikeusapuasioissa, joissa maksajana on valtio, jotkut asianajajat veloittavat "tähtitieteellisiä tuntimääriä verrattuna asian hoitamisen vaatimiin tarpeellisiin toimenpiteisiin". Asiaa hoitavat asianajajat myös usein pyytävät liian suuria palkkiopyyntöjä, joita tuomari voi kohtuullistaa päätöksellään. Kolme neljästä tuomarista oli myös huomannut, että lakimies on valittanut turhaan ylempään oikeusasteeseen nostaakseen palkkiotaan. Muita palkkion nostamiseen tähtääviä toimia, joita suurin osa tuomareista oli havainnut, oli oikeuskäsittelyn pitkittäminen tai hankaloittaminen, turhien todisteiden tuominen käsittelyyn ja osapuolten sovinnon vaikeuttaminen.[3][4]
Kirjallisuutta
- Jokela, Antti: Oikeudenkäynti II. Talentum, 2002. ISBN 952-14-0356-X
- Lappalainen, Juha ym.: Prosessioikeus, s. 671–677. WSOY, 2003. ISBN 951-670-086-1
- Lehtinen, Lasse Juhani: Oikeusapulain mukaisen yksityisen avustajan oikeuksista ja velvollisuuksista. (Väitöskirja) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2014. ISBN 978-952-10-9940-3
- Litmala, Marjukka – Alasaari, Kari: Köyhäinavusta kansalaisoikeudeksi? Oikeusapu-uudistuksen seurantaprojektin osaraportti. (Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja, 211) OPTL, 2005. ISBN 951-704-304-X
- Oikeusavun ja oikeusturvavakuutuksen yhteensovittamistyöryhmä: Oikeusavun käsikirja, oikeusministeriön lausuntoja ja selvityksiä 2002:4. Edita, 2002. ISBN 952-466-067-9
Lähteet
Aiheesta muualla
