Kärnän vanhemmat olivat vahtimestari Juho Kärnä ja Tilda Finnilä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Amalia Finnilän kanssa.[1][2] Kärnä on haudattu Oulun hautausmaalle Intiöön.
Jääkäripataljoona sapuu paraatista Libaussa kesällä 1917. Joukkoa johtaa ratsailta luutnantti Basse ja häntä seuraa pataljoonan pioneerikomppania.
Puutavara-alalla toiminut raahelainen Kärnä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 23. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa, josta hänet siirrettiin sairautensa takia pataljoonan täydennysjoukkoon 17. tammikuuta 1917. Takaisin pioneerikomppaniaan hän siirtyi 20. toukokuuta 1917. Pioneerikomppaniasta hänet siirrettiin pataljoonan 4. komppaniaan 23. syyskuuta 1917. Hän osallistui sotakoulun B-kurssille Libaussa vuonna 1917.[1][2]
Suomen sisällissota
Kärnä astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 vänrikiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 3. jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 17. maaliskuuta 1918 adjutantiksi 6. Jääkärirykmentin 16. jääkäripataljoonaan, missä joukko-osastossa otti osaa taisteluihin Säiniöllä ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Sisällissodan jälkeen Kärnä palveli 6. Jääkärirykmentissä ja siitä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, jonka nimi muuttui ensin Kajaanin sissipataljoonaksi ja myöhemmin Pohjanmaan jääkäripataljoonaksi. Hän toimi pataljoonassa ensin adjutanttina ja 26. toukokuuta 1919 lähtien 1. komppanian päällikkönä. Armeijasta hän erosi 17. syyskuuta 1919 ja toimi sen jälkeen Raahe oy:n konttoristina ja konttorinhoitajana vuosina 1919–1923 ja Uleå oy:n tarveaineiden ostajana vuosina 1923–1926. Oulun seudun piirimielisairaalan taloudenhoitajana hän toimi 11. toukokuuta 1926 alkaen ja aina vuoteen 1961 saakka.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
Talvisotaan Kärnä osallistui Erillinen Pataljoona 21:n komentajana ja oli mukana taisteluissa Uuraassa, Viipurinlahdella ja Tervajoella. Jatkosotaan hän osallistui III Armeijakunnan esikunnassa toimistopäällikkönä ja komendanttina ja oli mukana taisteluissa Taivalkoskella.[2]
Luottamustoimet
Kärnä oli Oulun reserviupseerikerhon perustajia, kerhon puheenjohtaja ja kunniajäsen vuodesta 1948 alkaen. Hän on toiminut Oulun kaupunginvaltuustossa ja seurakunnan kirkkohallintokunnassa. Hän oli myös Jääkäriliiton Oulun alaosaston puheenjohtaja.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit
Ylennykset
Kunniamerkit
Vänrikki 11. helmikuuta 1918
Luutnantti 30. toukokuuta 1918
Kapteeni 16. toukokuuta 1928
Majuri 1942
Vapaudenristi 4. lk. tammenlehvien kera
Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918 ja 1940)
Vapaussodan muistomitali soljen kera
Talvisodan muistomitali
Jääkärimerkki
Reservin Upseeriliiton kultainen ansiomerkki
Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi
Maakuntien Liiton kultainen ansiomerkki
Lähteet
Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Kampman, Ulla, Sillanpää, Erkki (toim.): Jääkärihaudat Pohjois-Pohjanmaalla. Oulu: Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistys ry Oulun osasto, 2011. ISBN 978-952-92-8323-1 Sivu 31
.svg){kind=small}
