Vuodet 2005–2012 Vartiainen työskenteli Ruotsin kansallisen taloustutkimuskeskuksen (Konjunkturinstitutet) tutkimusosaston johtajana. Hänen ajatuksiinsa vaikutti merkittävästi Ruotsin allianssihallituksen valtakausi (2006–2014), jonka aikana hän lopullisesti vakuuttui siitä, että väestön ikääntymiseen on reagoitava työllisyysastetta nostamalla, teema, joka on sittemmin korostunut hänen puheissaan. Samalla hän alkoi etääntyä SDP:stä nähdessään, että Ruotsin ja pohjoismaiden keskustaoikeistolaiset puolueet näyttivät hyväksyvän hyvinvointivaltion, mutta samalla niiden on vasemmistoa helpompaa muotoilla julkistalouden rahoitusta tukevaa työllisyyspolitiikkaa.[5]
Suomeen Vartiainen palasi, kun hänet nimitettiin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtajaksi huhtikuusta 2012 huhtikuuhun 2015. Kaudellaan hän pyrki siihen, että VATT:n tutkimustoiminnan tulokset, joita hän piti hyvin korkeatasoisina, näkyisivät entistä enemmän Suomen talouspolitiikassa ja siitä käytävässä keskustelussa.[5] Hän erosi tehtävästään tultuaan valituksi eduskuntaan.[6]
Vartiainen valittiin vuonna 2012 myös Ruotsin teollisuuden työmarkkinaosapuolten asiantuntijoiden ryhmään ”Industrins Ekonomiska Råd”, "jolta ammattiliitot ja työnantajajärjestöt pyytävät näkemyksiä ja raportteja teollisuuden ja kansantalouden keskeisistä kysymyksistä".[5][7]
Vuonna 2014 Vartiainen valittiin Helsingin yliopiston Vuoden Alumniksi.[8]
Vartiainen oli SDP:n jäsen vuosina 1975–2015, mutta hän erosi puolueesta ja lähti kokoomuksen ehdokkaaksi kevään 2015 eduskuntavaaleihin, koska ”en pyrkinyt, ei pyydetty, enkä tiedä olisinko suostunut” sosiaalidemokraattien ehdokkaaksi. Antti Rinne sanoi jälkeenpäin, että häntä ei olisikaan huolittu siksi, että hän vertasi tviitissään työttömiärikkaruohoon.[14] Vartiainen tarkoitti tviitillään, että vaikka vertauskuvallisesta pellosta eli työvoimasta osa menisi hukkaan, näiden määriä kannattaa silti lisätä.[15] Vartiainen oli pettynyt siihen, että SDP oli jäänyt ay-liikkeen vangiksi. Samalla erityisesti hänen nuoruuden inhokkipuolueensa Kokoomus osoitti ymmärtämystä hyvinvointivaltiolle ja kykyä uudistuksiin, joita tarvittiin sen pelastamiseksi työikäisten väestöosuuden laskiessa jyrkästi ja jotka mahdollistavat työvoiman tarjonnan kasvattamisen. Hän on yhä keynesiläinen ja sanoo pyrkivänsä perustamaan politiikkansa tutkimukseen.[9]
Vuonna 2019 Vartiainen julkaisi teoksen Suomalaisen talousajattelun kritiikki, jossa hän omien sanojensa mukaan arvioi ”kriittisesti Suomen talouspolitiikkaa ja suomalaisen talousajattelun ongelmia, kaiken sen valossa, mitä taloustieteellisellä urallani ja Ruotsin virkamiesaikanani olen oppinut ja miettinyt”.[5] Hän on myös viitannut teokseen ”magnum opuksenaan”. Arvostelijoista Hufvudstadsbladetin Christer K. Lindholm kehui Vartiaisen analyysia hyvinvointivaltion tilanteesta mutta piti hänen työllisyysteoriaansa todellisuudelle vieraana.[16]
Vasemmistoliiton perustavassa kokouksessa puhetta johtanut professori Markus Jäntti sanoo, että heillä on laaja yksimielisyys tavoitteista mutta huomattavia erimielisyyksiä keinoista. Hänen mukaansa Vartiaisen tavoite on turvata hyvinvointivaltion jatkuvuus.[17]
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Vartiainen oli ehdolla Helsingin vaalipiirissä ja tuli valituksi 11 436 äänellä.[18] Hän oli hallitusneuvotteluissa mukana luomassa Sipilän hallituksen talouslinjaa, erityisesti työllisyyskasvun tavoitetta.[5] Vaalikauden aikana hän oli hallitusryhmien vastuuedustaja työ- ja tasa-arvovaliokunnassa ja vastuussa siitä, että hallitusohjelman mukaiset työelämäuudistukset toteutuvat. Hän oli jäsenenä myös suuressa valiokunnassa, valtiovarainvaliokunnassa ja talousvaliokunnassa.[5]Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Vartiainen tuli valituksi toiselle kaudelle Helsingin vaalipiiristä 8 206 äänellä.[19]
Helsingin kokoomuksen edellisen pormestariehdokkaan Kirsi Pihan vetäydyttyä Helsingin pormestariehdokkuudesta Vartiainen kertoi helmikuun 2021 lopussa ”harkitsevansa vakavasti” pormestariehdokkuutta.[21] Myös Kirsi Pihan vastaehdokkaana ollut Wille Rydman ilmoitti tukevansa Vartiaista.[22] 2. maaliskuuta 2021 Vartiainen ilmoitti lähtevänsä Helsingin pormestarikisaan ja 5. maaliskuuta Helsingin kokoomuksen piirihallitus esitti yksimielisesti Vartiaista pormestariehdokkaaksi.[23][24] Vartiainen sai 13 898 ääntä, toiseksi eniten kokoomuksen ehdokkaista Elina Valtosen jälkeen,[25] ja kokoomuksen vaalivoiton myötä hänet valittiin pormestariksi elokuussa 2021[26].
Toukokuussa 2024 Helsingin Sanomien tekemässä kyselyssä vain kolme kokoomuksen 22:sta Helsingin kaupunkivaltuutetusta nimesi Vartiaisen suosikikseen pormestariehdokkaaksi vuoden 2025 kuntavaaleihin. Useat valtuutetut ilmaisivat tyytymättömyyttä Vartiaisen toimintatapoihin ja kokivat vaikutusvallan kaupungin johdossa siirtyneen sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestarille Daniel Sazonoville.[27] Elokuussa 2024 Vartiainen ilmoitti, ettei aio hakea jatkokautta pormestarina. Hän kertoi kokeneensa, ettei pormestarin tehtävä aina vastaa hänelle tutkija-ekonomistina ominaista työskentelytapaa.[28]
Tutkimusjulkaisut
Vartiainen on julkaissut Scopus-tietokannassa mainitut taloustieteelliset artikkelit ”Relative prices in monetary union and floating”[29] ja ”Understanding Swedish social democracy: Victims of success?”[30]
Lisäksi Vartiainen on ollut laatimassa tai laatinut neljä tutkimusjulkaisua, jotka on mainittu taloustieteen tutkimusjulkaisujen Econlit-tietokannassa. Näistä kaksi on julkaistu Ekonomiska Samfundets Tidskriftissä vuonna 1993, yksi Finnish Economic Papersissa vuonna 1994 ja yksi Industrial and Labor Relations Review’ssa vuonna 2006. Kaksi viimeksi mainittua on yhteisjulkaisuja toisen tutkijan kanssa.
Yksityiselämä
Vartiaisen äiti oli kieltenopettaja ja isä taloustutkija Henri J. Vartiainen.[9][31] Hänen puolisonsa on ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä.[32] Heillä on vuonna 1998 syntynyt poika.[5] Vartiainen on sotilasarvoltaan luutnantti.[1]
Vartiainen on kertonut olevansa naturisti. ”Minulla on sellainen naturistin hippiarvomaailma, että minulle sopisi hyvinkin vapaamielinen käyttäytyminen. Tietysti poliitikkona pitää sopeutua vallitseviin tapoihin”, hän paljastaa.[33][34]
Vartiainen, Juhana et al.: Rahaliitto ja Eurooppa. Jyväskylä: PS-kustannus, 1999. ISBN 952-451-005-7
Snellman, Kenneth & Uusitalo, Roope & Vartiainen, Juhana: Tulospalkkaus ja teollisuuden muuttuva palkanmuodostus. Edita, 2003. ISBN 951-37-3990-2
Vartianen, Juhana: ”Uhkaako globaali talous hyvinvointivaltiota?”, Työtä! – hyvinvointi globaalissa murroksessa. (Toim. Kolanen, Risto) Työväen Sivistysliitto, 2006. ISBN 951-701-505-4
Heinonen, Visa & Jäntti, Markus & Vartiainen, Juhana (toim.).: Kansantaloustiede, talouspolitiikka ja hyvinvointivaltio. Palkansaajien tutkimuslaitos, 2007. ISBN 978-952-209-044-7
Vartiainen, Juhana: ”Tyytymätön voittaja”, Maailman paras maa. (Toim. Anu Koivunen) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-347-0
Uschanov, Tommi & Vartiainen, Juhana: Keskusteluja taloudesta. WSOY, 2017. ISBN 978-951-0-42183-3
Vartiainen, Juhana: Suomalaisen talousajattelun kritiikki. Otava, 2019. ISBN 978-951-1-33583-2
Muita julkaisuja
Kettunen, Juha & Vartiainen, Juhana: Suomen teollisuuden työntekijöiden palkkarakenne. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, 1993.
Vartiainen, Juhana: Metalliteollisuuden työntekijöiden palkanmuodostus työehtosopimuksen valossa. Työväen taloudellinen tutkimuslaitos, 1993. ISBN 951-9282-66-1
Vartiainen, Juhana: Palkkaliukumat Suomen teollisuudessa – yksilötason analyysi. Palkansaajien tutkimuslaitos, 1994. ISBN 951-9282-74-2
Koskela, Erkki & Vartiainen, Juhana: Työmarkkinat ja rahaliitto. Valtioneuvoston kanslia, 1997. ISBN 951-53-1298-1
Vartiainen, Juhana: Naisten ja miesten palkkaero Suomen metalliteollisuudessa. Palkansaajien tutkimuslaitos, 1998. ISBN 952-5071-18-9
Vartiainen, Juhana: Suomen teollisuuden työntekijöiden palkkarakenne ja työurat paneeliaineiston valossa. Palkansaajien tutkimuslaitos, 2000. ISBN 952-5071-47-2
Vartiainen, Juhana: Sukupuolten palkkaeron tilastointi ja analyysi. Sosiaali- ja terveysministeriö, 2001. ISBN 952-00-1044-0
Vartiainen, Juhana: ”Talous”, Maamme Suomi. (Toim. Tiitta, Allan et al) Weilin+Göös, 2007. ISBN 978-951-0-32214-7
1 Veera Ruoho erosi perussuomalaisista ja liittyi kokoomuksen eduskuntaryhmään kesäkuussa 2017. 2 Alexander Stubb siirtyi Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi 2017. Hänen tilalleen eduskuntaan nousi Pia Kauma. 3 Outi Mäkelä siirtyi Nurmijärven kunnanjohtajaksi huhtikuussa 2018, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Mia Laiho. 4 Sanna Lauslahti siirtyi Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi huhtikuussa 2018, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Raija Vahasalo. 5 Hjallis Harkimo erosi kokoomuksesta huhtikuussa 2018. 6 Kaj Turunen siirtyi kokoomuksen eduskuntaryhmään sinisestä eduskuntaryhmästä huhtikuussa 2018.
