Helsingin Maunulassa työläisperheessä varttunut Juha Laitila teki ensimmäisen maksetun keikkansa jo 14-vuotiaana lauluyhtyeen jäsenenä. Esiintymisinto tuli verenperintönä äidin laulavaiselta suvulta sekä isältä, joka harrasti näyttelemistä ja kuplettien laulamista. Myös Juha Laitila tutustutettiin musiikkiin yhdessä sisaren Pirjo Laitilan kanssa, joka valittiin vuoden 1971 Miss Suomeksi. Juha Laitila kävi Espoon ammattikoulun asentajalinjan, mutta teki sen alan töitä vain vuoden verran valtion palveluksessa ennen varusmiespalvelusta.[2].
Imitointi alkoi kiinnostaa armeija-aikana vuoden 1973 paikkeilla varuskunnan yhtyeessä. Hän sai oppia yhtyeen kitaristilta Tom Pyynöseltä ja myöhemmin alan uranuurtajalta Reijo Salmiselta. Ammatiksi viihde tuli 1970-luvun puolivälissä, kun Laitilan ensisingle ”Eino Viitanen, Jiven ihmemies” / ”Kaikki jiveämään” julkaistiin. Kesällä 1975 Laitila lähti mukaan saman levy-yhtiön Sleepy Sleepers -yhtyeeseen soittamaan komppikitaraa. Hän esiintyi yhtyeen keikoilla myös joulupukiksi pukeutuneena dj:nä ja Johnny Cash -imitaattorina nimellä Juha Käteinen. Hän kiersi Suomea myös monien mainoskiertueiden juontavana tiskijukkana sekä Aira Samulinin Rytmikkäät-tanssiryhmän ja Dannyn kiertueiden valo- ja ääniteknikkona.[1][3]
1990-luvun alussa Laitila esiintyi imitaattorikollegoidensa Jukka Laaksosen, Joonas Myllyveräjän ja Jukka Puotilan kanssa Yle TV1 -kanavan viihdesarjassa Kiitos ja hyvästi. Sama jatkui vuosikymmenen lopulla NelosenHuuliveikot-ohjelmassa, nyt ilman Puotilaa.[1] Laitila on tehnyt imitaatioita edelleen, mutta valittaa että nykyisin julkisuuden henkilöillä on kovin samanlainen, koulutettu ja harjoiteltu puhetapa, josta on vaikea saada kiinni[3].
Vuodesta 2001 Laitila on esiintynyt muun muassa Komediateatteri Arenassa, Pyynikin kesäteatterissa ja Hämeenlinnan Teatterissa. Hän asuu Porvoossa, jossa hän on 55-vuotiaasta lähtien ollut joka vuosi kesäteatterissa sekä esiintyjänä että yhä enemmän myös käsikirjoittajana. Porvoon kesäteatteri ja Porvoon ravintolateatteri ovat Laitilan ja hänen vaimonsa yrityksiä. Kesäinen vakiokeikkapaikka on ollut myös Ränssin kievari Jyväskylässä,[1] ja talvisin Laitila on usein vieraillut Fuengirolan suomalaisyhteisössä Espanjassa[3].
Juha Laitila on ollut naimisissa Satu Laitilan kanssa vuodesta 1978 lähtien.
Televisio ja radio-ohjelmat
Vuosi
Sarja
2021
Herra Heinämäki ja Lato-orkesteri 5. Tuotantokausi roolina Naapurin Erkki
2020
Nenäpäivä Yle TV1 ja Yle Areena 13.11.2020, Neljän tähden illallinen -ohjelmassa roolina Seppo Kääriäinen
2019
Hyvät katsojat, tv-kisa, TV1
2019 - 2017
Laitilat - tien päällä taas -kesäkiertueet Euroopassa ja Suomessa, radio-ohjelmasarjat Radio Nostalgiassa ja lehtijuttusarjat Euroopasta sanomalehti Uusimaassa
2019 - 2016
Suomen Huutokauppakeisari, Nelonen ja Jim, vierailijana
2016
Ismo-komediasarja, TV4, jakso Kaksi tapaa tehdä sketsisarja, osassa Juha Laitila
2015
Herra Heinämäki -lastensarja, 4. tuotantokausi, 2 jaksoa TV2, roolissa Naapurin Erkki
2014
Kuinka Risto Räppääjä ja Liukas Lennart tehtiin, roolina kitaristi - taikuri - isäehdokas Sysi
2011
Neljän tähden illallinen, 4 osaa, Nelonen
2012
Urheiluhullut, TV2
2012
Herra Heinämäen joulu, TV2, roolissa Naapurin Erkki
2005
Viihdevuodet, tv-sarja TV1, roolina Eemeli
2005 - 2004
Leikin varjolla, tv-kisa, 2 jaksoa TV2, kisailijat Satu ja Juha Laitila
American Office -sarja Jope Ruonansuu kanssa kaikilla Iskelmäradion kanavilla sekä Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa, Jyväskylässä muillakin kanavilla.
2003 - 1989
Giro dell Orso -talvikiertueet Euroopassa, USA:ssa, Pohjoismaissa, radio-ohjelmasarjat Radio Ykkösessä ja lehtijuttusarjat Kauppalehdessä ja Kauppalehti Optiossa.
2002
Thilia Thalia -teatterikisailusarja, 5 jaksoa TV2, voitto Jussi Lammen kanssa, joukkueella Gotham City
2002 - 1993
Tuttu Juttu, tv-kisa, 3 jaksoa TV2, kisailijat Satu ja Juha Laitila
2002
Kummelit, Jurismia! TV2, roolissa kiinteisövälittäjä Raipola
↑ abcdMattlar, Mikko: Juha Laitila oli tunnettu ruutukasvo 1990-luvulla, mutta nykyään työt menevät ”määrätylle tekijäpiirille”. (70-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat, 23.8.2023. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 5.7.2024.
