Jorma Kustaa Olavi Nortimo (alk. Nieminen, 20. tammikuuta 1906 Helsinki – 2. heinäkuuta 1958 Helsinki) oli suomalainen elokuvaohjaaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja. Nortimo toimi jo 1930-luvulla Ylioppilasteatterin johtajana ja sittemmin vastaperustetun Turun kaupunginteatterin johtajana sekä SF:ssä ja Suomi-Filmissä näyttelijänä, ohjaajana ja käsikirjoittajana.
Nortimo aloitti elokuvauransa näyttelijänä 1936 Suomen Filmiteollisuudessa.[1] Parhaat ohjauksensa Nortimo teki 1930- ja 1940-lukujen taitteessa, muun muassa Syyllisiäkö (1938), Halveksittu (1939), Lapseni on minun (1940) ja Synnin puumerkki (1942), jotka kaikki perustuivat kaunokirjallisiin teoksiin. Nortimo ohjasi 1950-luvun alussa ensimmäiset rillumarei-elokuvat Rovaniemen markkinoilla, Lännen lokarin veli ja Muhoksen Mimmi. Hänen viimeiseksi ohjaustyökseen jäi Mika Waltarin jo sota-aikana kirjoittama Pikku Ilona ja hänen karitsansa (1957). Nortimo näytteli yli 30 elokuvassa.
Nortimon sisarentytär oli näyttelijä Tuire Orri.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Pitkät elokuvat (ohjaus) | 1930-luku | |
|---|
1940-luku | |
|---|
1950-luku | |
|---|
|
|---|
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
