Borges oli ammatiltaan kirjastonhoitaja, mikä näkyy hänen teoksistaan: ne ovat täynnä viittauksia todellisiin ja keksittyihin lähdeteoksiin ja auktoriteetteihin, ja ne pohtivat usein älyllisiä, kirjallisuustieteellisiä tai filosofisia kysymyksiä kaunokirjallisessa muodossa. Borges oli novellikirjailija, jonka kertomusten raja esseeseen tai artikkeliin on usein häilyvä. Kirjailija esittää kysymyksiä ja käsittelee niitä monelta kannalta, mutta jättää vastaukset avoimiksi. Borgesin novelleissa on huumoria ja ironiaa. ”Tarinani on tarkoitettu, kuten Tuhannen ja yhden yön kertomukset, viihdyttämään tai liikuttamaan, eivät vakuuttamaan.[1]”
Euroopassa omaksumansa vaikutteet, muun muassa saksalaisten ekspressionistien ja espanjalaisten ultraistien taiteelliset näkemykset, hän koetti välittää kotimaansa kulttuurielämälle yhdessä muiden nuorten intellektuellien kanssa perustamansa Proa-kulttuurilehden välityksellä.lähde?
Huolimatta maailmankansalaisen kulttuurisesta hienostuneisuudesta Borges paneutui 1920-luvun runotuotannossaan myös argentiinalaisuuteen, erityisesti Buenos Airesin ilmapiiriin, jota hän pyrki kuvaamaan muun muassa runoteoksessaan Fervor de Buenos Aires (’Buenos Airesin kiihko’). Häntä kiehtoi myös kotimaan kansankulttuuri kuten gauchot ja tango. Hän laati sanakirjan argentiinalaisesta alamaailman slangista, lunfardosta. Borges oli kiinnostunut alamaailman puukkomiesten uroteoista: eräissä hänen novelleistaan ovat aiheena katuväkivalta ja puukkomurhat.lähde?
Argentiinan politiikassa Borges vieroksui Juan Perónia, jota hän piti fasistisenadiktaattorina. Siksi Perónia seurannut sotilasjuntta sai Borgesin kannatuksen, koska monien muiden argentiinalaisten tapaan hän oli aluksi taipuvainen pitämään sitä epäpoliittisena toimitusministeristönä, joka panisi maan asiat kuntoon ja valmistelisi siirtymän Perónin jälkeiseen demokratiaan. Odotukset kuitenkin osoittautuivat erheellisiksi, koska juntta syyllistyi marxilaisen sissiliikkeen tukahduttamisen varjolla verisiin vainoihin, jotka käänsivät maailman sitä vastaan. Borgesin äänekäs tuki juntalle pilasi hänen maineensa eurooppalaisten intellektuellien keskuudessa, ja on arveltu sen vieneen häneltä mahdollisuudet Nobelin palkintoon.[4]
Tuotanto
Jorge Luis Borges vuonna 1967.
Borgesin tuotanto käsittää novellien, esseiden ja kirjallisuusarvostelujen lisäksi huomattavan määrän runoutta. Sokeudella oli merkittävä vaikutus hänen myöhempien novelliensa maailman muotoutumiseen. Peilien tiedetään aina herättäneen Borgesissa lapsuuteen palautuvia irrationaalisia pelontunteita, ja peilit ovatkin hänen teoksissaan pelottavia, mystisiä taikakaluja, joiden pelkkä läsnäolo luo salaperäistä tunnelmaa.lähde?
Borgesin tunnetuimmat tarinat käsittelevät aikaa, äärettömyyttä, labyrinttejä, todellisuutta ja identiteettikysymyksiä. Borgesin kuuluisin novelli on ehkä ”Tlön, Uqbar, Orbis Tertius” (1940), jossa salaperäisen mielikuvitusmaailman, Tlönin, oloja kuvaava tietosanakirja muuttaa maailman, kun ihmiset eivät enää innostu todellisuudesta, vaan haluavat muuttaa maailman uudeksi Tlöniksi. Novellia on pidetty allegoriana sekä ontologisesta idealismista että kirjoitusajankohdan totalitaarisista aatteista, jotka pyrkivät muuttamaan todellisuuden omaksi kuvakseen ja saivat kannatusta olemalla sisäisesti johdonmukaisempia kuin todellisuus – aivan kuten Tlönin maailma seuraa omaa ankaraa logiikkaansa, johon verrattuna elämä ja maailma vaikuttavat kovin kaoottisilta.lähde?
Borges kirjoitti kuitenkin myös hyvin konkreettiseen argentiinalaiseen miljööseen sijoittuvia lähinnä salapoliisitarinan veroisia novelleja: kuuluisa esimerkki on ”Emma Zunz”, jossa päähenkilö, nuori tyttö, surmaa isänsä elämän tuhonneen miehen, mutta lavastaa murhan huolella itsepuolustukseksi raiskaajaa vastaan. Emma Zunz on saksalaissyntyisen siirtolaisen tytär; hänen murhaamansa mies on juutalainen. Tässä, kuten myös novellissa ”Etelä”, korostuu argentiinalaisuus erilaisten maahanmuuttajaryhmien ja kansallisuuksien yhteensulautumana: toisin kuin useimmat muut eteläamerikkalaiset maat, Argentiina ei ole intiaani- ja mestitsivaltio, vaan eurooppalaisen, erityisesti italialaisen ja saksalaisen, maahanmuuton leimaama maa.lähde?
Suomennetut teokset
Kirjat
Haarautuvien polkujen puutarha. Esseitä, juttuja, tarinoita. Suomentanut ja valinnut Matti Rossi. Helsinki: WSOY, 1969.
Quian Quiroga, Rodrigo: Borges and Memory. Encounters with the Human Brain. Translated by Juan Pablo Fernández. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press, 2012. ISBN 978-0-262-01821-0. (englanniksi)