Milton oli lähtöisin varakkaasta lontoolaisesta perheestä, joka oli vapaamielisen puritaaninen. Hän aloitti 16-vuotiaana teologian opinnot Cambridgen yliopistossa, jossa vallitsi kankea kirkollinen henki ja jossa hän koki itsensä mielipiteidensä vuoksi epäsopivaksi valtionkirkon palvelukseen. Vuonna 1632 hän lähti yliopistosta ja palasi vanhempiensa luo, jotka silloin asuivat lähellä Lontoota pienessä Hortonin kaupungissa Buckinghamshiressä. Siellä hän vietti viisi kuusi vuotta maaseudun rauhassa opiskellen ja käväisten välillä Lontoossa. Tuolta ajalta ovat eräät Miltonin runoelmat sekä naamionäytelmä Comus, joka esitettiin syyskuussa 1634 erään aatelismiehen linnassa.[1]
Milton oli laajasti sivistynyt. Hän tunsi Raamatun alkukielellä ja oli tutustunut aikansa teologiseen tietämykseen. Renessanssin piirissä kasvaneena hän oli perehtynyt vanhan ajan kreikkalaiseen ja roomalaiseen kirjallisuuteen, italian kieleen ja kirjallisuuteen ja myös oman maansa kirjallisuuteen. Erityisesti Spenseriltä Milton oli saanut paljon vaikutteita. Lisäksi hän osasi ranskaa ja jopa kaldeaa ja syyriaa.[2]
Milton kirjoitti jo opiskeluaikoinaan ensimmäiset runonsa Ode on the Morning of Christ's Nativity, L'Allegro ja Il Penseroso. Vuosina 1638–1639 hän kiersi Eurooppaa päämääränään erityisesti Italia, missä hän kävi monissa kaupungeissa[3] ja tapasi aikansa kuuluisuuksia, kuten Hugo Grotiuksen, Galileo Galilein ja Lucas Holeten. Sisällissodan uhatessa hän palasi kuitenkin kotimaahan.lähde?
Milton kirjoitti kaksikymmentä vuotta lähes pelkästään proosaa puritaaniaatteen edistämiseksi. Hän meni 1643 naimisiin 17-vuotiaan kuningasmielisen aatelisherran tyttären Mary Powellin kanssa, joka kuitenkin jätti hänet kuukauden kuluttua ja palasi kotiinsa.[4] Seuraavat kolme vuotta Milton kirjoitti ja levitti sarjan pamfletteja, joissa hän vaati avioeron laillistamista. Kirjoitukset herättivät tuohon aikaan suurta pahennusta. Sopu kuitenkin löytyi, ja vaimo palasi vuonna 1645, mutta kuoli vuonna 1652 synnytykseen. Tästä ensimmäisestä avioliitosta jäi eloon kolme tytärtä, joiden suhde isään ei ilmeisesti ollut kovin hyvä, koska tyttäret asuivat muualla isänsä viimeisinä vuosina. Miltonin toinenkin vaimo kuoli synnytykseen vuonna 1658 puolitoista vuotta häiden jälkeen. Kolmas vaimo oli hyvä hoitajatar.[5]
Milton kirjoitti vuonna 1644 kirjasen Education, jossa hän vaati yliopistokoulutuksen uudistamista, sekä teoksen Areopagitica, a Speech for the Liberty of Unlicensed Printing, jossa hän vaati painovapautta. Painovapaus toteutui kuitenkin vasta vuonna 1695 ja silloinkin vaillinaisesti.lähde?
Kun Englannin kuningasvalta oli kaadettu ja kuningas Kaarle I mestattu 30. tammikuuta 1649, Milton pääsi mukaan hallintoon, jossa hän oli restauraatioon asti. Hän toimi valtion tasavaltaisen hallituksen latinankielisenä sihteerinä. Näissä tehtävissä hän menetti 44-vuotiaana vähitellen heikon näkönsä kokonaan. Milton sairasti glaukoomaa, joka aiheutti sokeutumisen1650-luvulla. Hän jatkoi kuitenkin toimintaansa tasavallan puolesta ja julkaisi asiaan liittyen vielä helmikuussa 1660 periaatteissaan järkähtämättömän kirjan, jolloin jo varmuudella odotettiin Stuartien paluuta valtaan. Kaikki, jonka puolesta Milton oli taistellut, kukistui toukokuussa, kun Kaarle II saapui Lontooseen, ja pyöveli poltti roviolla kaksi Miltonin kirjaa. Milton itse pysytteli piilossa muutamia kuukausia. Hän oli myös ehkä menettänyt osittain vapautensa mutta selvisi kuitenkin uhkaavasta tilanteesta. Sokeana ja yksinäisenä hän kokosi ajatuksensa ja alkoi kirjoittaa syntiinlankeemusta käsittelevää eepostaan Kadotettu paratiisi.[6]
Milton on kirjoittanut myös muutamia virsiä. Ne ovat Raamatun psalmien muokkauksia säkeistömuotoisiksi virsiksi, eivätkä ne ole kovin tunnettuja.[7] Tunnetuin niistä on vuonna 1623 hänen 15-vuotiaana kirjoittamansa virsi "Let us, with a gladsome mind, praise the LORD, for He is kind"[8] ja se on Psalmin 136 parafraasi.[9] Se on julkaistu ensimmäistä kertaa 1645 "Poems of Mr John Milton, both English and Latin",[10] ja siinä oli 24 säkeistöä ja se on julkaistu lähes 500 virsi- tai laulukirjassa yleensä säkeistömäärältään lyhennettynä.[11] Se on suomeksi Ruotsin kirkon virsikirjassa numero 31, Anders Frostensonin ruotsinkielisen tekstin mukaan Anna-Maija Raittilan 1996 kääntämänä "Tulkaa kaikki kiittämään, Herra tuhlaa hyvyyttään".
The Likeliest Means to Remove Hirelings from the Church (1659)
The Ready and Easy Way to Establish a Free Commonwealth (1660)
Brief Notes Upon a Late Sermon (1660)
Accedence Commenced Grammar (1669)
History of Britain (1670)
Artis logicae plenior institutio [Art of Logic] (1672)
Of True Religion (1673)
Epistolae Familiaries (1674)
Prolusiones (1674)
A brief History of Moscovia, and other less known Countries lying Eastward of Russia as far as Cathay, gathered from the writings of several Eye-witnesses (1682)
Hansen, Ad: Englanti, Yleinen kirjallisuuden historia 3. (Tanskan kielestä suomentanut Otto Manninen) Suomal. kirjall. seuran kirjapainon osakeyhtiö Helsingissä: Otava, 1900.
↑Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken
Band 1 Psalmerna 1- 204 av den ekumeniska psalmboksdelen. s. 110. Wessmans musikförlag AB Visby, 2014. ISBN 978-91-8771-034-6(ruotsiksi)
Milton, John: Kadotettu paratiisi: Runoelma. (Paradise lost: A poem, 1667.) Suomentanut Yrjö Jylhä. Elämäkerran ja selitykset kirjoittanut Eino Railo. 3. painos, näköispainos (1. painos 1933) Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25253-0
Kirjallisuutta
Fish, Stanley: Versions of Antihumanism: Milton and Others. Cambridge: Cambridge University Press, 2012. ISBN 978-1-107-00305-7
DuRocher, Richard J. – Thickstun, Margaret Olofson (toim.): Milton's Rival Hermeneutics: "Reason Is But Choosing". Pittsburgh: Duquesne University Press, 2012. ISBN 978-0-8207-0450-0
Fenton, Mary C. – Schwartz, Louis (toim.): To Repair the Ruins: Reading Milton. Pittsburgh: Duquesne University Press, 2012. ISBN 978-0-8207-0454-8
Herman, Peter C. – Sauer, Elizabeth (toim.): The New Milton Criticism. Cambridge: Cambridge University Press, 2012. ISBN 978-1-107-01922-5
Jones, Edward (toim.): Young Milton: The Emerging Author, 1620–1642. Oxford: Oxford University Press, 2013. ISBN 978-0-19-969870-7
