Burgoyne palveli seitsenvuotisessa sodassa (1756–1763) ja komensi 1762 armeijakuntaa Portugalissa. Hän oli myös parlamentin jäsen 1761–1792.[2] Vuonna 1776 kenraalimajuri Burgoyne lähetettiin Kanadaan. Siirtokuntien kapinan puhjettua hän sai komentoonsa 10 000 miehen suuruisen armeijan.[1][3] Pohjoisesta hyökkäävien Burgoynen joukkojen oli tarkoitus kohdata etelästä hyökkäävät kenraali William Howen joukot ja lännestä hyökkäävät eversti Barry St. Legerin joukot Albanyssa, jolloin Uusi Englanti olisi joutunut eristetyksi muista kapinallisista siirtokunnista. Burgoynen joukot saavuttivat Fort Ticonderogan New Yorkissa 6. heinäkuuta 1777 ja etenivät Hudson-joelle, mutta Philip Schuylerin, Horatio Gatesin ja Benedict Arnoldin komentamat ylivoimaiset siirtokuntien joukot pakottivat hänet pysäyttämään etenemisensä. Howe ja St. Leger eivät päässeet tulemaan Burgoynen avuksi, joten muonan ja ammusten ehtyessä Burgoyne joutui lopulta antautumaan Gatesille Saratoga Springsissä 17. lokakuuta 1777.[1] 5 500–5 700 brittisotilasta jäi vangiksi.[3][2] Kapinallisten suurvoitto muodostui koko sodan käännekohdaksi.
Amerikkalaiset vapauttivat Burgoynen ja hänen miehensä sillä ehdolla, että he palaisivat Englantiin. Kotimaahan palattuaan hän joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi. Hän toimi vielä 1782–1783 ylipäällikkönä Irlannissa, mutta jätti sen jälkeen sotilaspalveluksen. Burgoyne onnistui vielä pääsemään suosioon Lontoon seurapiireissä, ja kirjoitti useita menestysnäytelmiä. Burgoynen näytelmistä suosituin oli 1786 julkaistu The Heiress (”Perijätär”) – esimerkiksi Horace Walpole piti sitä aikakauden parhaana komediana.[1][2]
↑ abcdJohn Burgoyne(englanniksi)Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 18.1.2014.
↑ abcdNewman, Gerald; Brown, Leslie Ellen (toim.): Britain in the Hanoverian Age, 1714–1837: An Encyclopedia, s. 82. Routledge, 1997. ISBN 978-0815303961(englanniksi)
