Schuyler kuului tunnettuun newyorkilaiseen sukuun, joka oli muuttanut Amerikkaan Amsterdamista vuonna 1650.[2] Hän palveli siirtokuntien armeijassa suuressa siirtomaasodassa (1755–1760) ja yleni majuriksi. Vuosina 1761–1763 hän osallistui Englannissa neuvotteluihin sodan jälkeisistä järjestelyistä. Schuyler oli jäsenenä New Yorkin siirtokunnan edustajakokouksessa 1768–1775 sekä toisessa mannermaakongressissa 1775–1777. Vapaussodan puhjetessa vuonna 1775 hänestä tuli yksi siirtokuntien armeijan neljästä kenraalimajurista ja hän sai komentoonsa pohjoiseen New Yorkiin sijoitetut joukot.[1][2]
Sodan alussa Schuyler suunnitteli hyökkäystä Kanadaan, mutta sairastuttuaan hän ei voinut johtaa operaatiota itse, ja sotaretken komentajaksi tuli Richard Montgomery. Hyökkäyksen epäonnistuttua myös Schuylerin maine kärsi. Fort Ticonderogan kukistuttua vuonna 1777 häntä syytettiin velvollisuuksiensa laiminlyönnistä ja hänet korvattiin kenraali Horatio Gatesilla. Schuylerille järjestettiin 1778 hänen omasta pyynnöstään sotaoikeudenkäynti, jossa hänet vapautettiin kaikista syytteistä. Hän erosi seuraavana vuonna armeijasta.[1] Hän toimi kuitenkin vielä myöhemmin päämajan neuvonantajana.[2]
Schuyler oli uudelleen jäsenenä mannermaakongressissa 1778–1780, New Yorkin osavaltion senaatissa 1780–1784, 1786–1790 ja 1792–1797 sekä liittovaltion senaatissa 1789–1791 ja 1797–1798.[1] Yhdessä Alexander Hamiltonin ja John Jayn kanssa hän puolusti uuden perustuslain ratifioimista New Yorkissa. Schuyler joutui vetäytymään senaatista tammikuussa 1798 sairauden vuoksi.[2]
Schuylerin tytär Elizabeth oli naimisissa Alexander Hamiltonin kanssa.[3]
Lähteet
↑ abcdPhilip John Schuyler(englanniksi)Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 2.2.2014.
