Gruša valmistui Kaarlen yliopistosta Prahasta. Hän työskenteli aikakauslehdissä Tvář, Sešity ja Nové knihy. Vuonna 1968 häneltä kiellettiin kirjoittaminen, ja hän työskenteli rakennusalalla. Hän osallistui samizdat-kirjallisuuden levittämiseen. Hän menetti 1981 Tšekkoslovakin kansalaisuuden[3] ja hänet karkotettiin maasta.[4] Vuodet 1982–1990 hän asui Länsi-Saksassa.[5]
Kommunistihallinnon luhistuttua Gruša palasi Tšekkoslovakiaan vuonna 1990 ja työskenteli ulkoministeriössä. Hän oli maan suurlähettiläänä Saksassa 1991–1997. Myöhemmin hänestä tuli Václav Klausin vähemmistöhallituksen opetusministeri. Hallitus menetti opposition tuen, ja presidentti Václav Havel nimitti uuden hallituksen, johon Grušan tilalle tuli Jan Sokol. Gruša toimi suurlähettiläänä Itävallassa vuoteen 2004.[4] 2005–2009 hän johti Wienin diplomaattiakatemiaa. Hän oli Kansainvälisen Penin puheenjohtaja 2004–2009[3]. Hän vaikutti sanan Tschechien vakiinnuttamiseen Tšekin tasavallan viralliseksi saksankieliseksi nimeksi. Joissakin kielissä maan nimen valitseminen oli Tšekkoslovakian hajottua hankalaa. Kirjoittaessaan hän käytti niin äidinkieltään tšekkiä kuin saksaakin.[4] Hän käänsi tšekiksi mm. Franz Kafkaa, Friedrich Schilleriä ja Rainer Maria Rilkeä.
Gruša kuoli Bad Oeynhausenissa sydänleikkauksen aikana.[3]
Teokset
Jiří Gruša vuonna 2009
Runokokoelmat
Torna (1962) – sarkasmia
Světlá lhůta (1964) – elämän absurdiutta, katkeraa ironiaa
Právo útrpné (1964)
Modlitba k Janince (1969–1973) – ilmeikäs kokoelma
