Le Pen nousi nuorimpana edustajana Ranskan kansalliskokoukseen vuonna 1956 pienyrittäjäpuolueen ehdokkaana. Hän oli ehdolla Ranskan presidentiksi vuosina 1974, 1988, 1995, 2002 ja 2007. Vuonna 2002 hän pääsi toiselle kierrokselle ja sai enemmän ääniä kuin silloinen pääministeri Lionel Jospin. Toisella kierroksella Le Pen sai 16,86 % äänistä ja hävisi istuvalle presidentille Jacques Chiracille.
Vuonna 1987 Le Pen kutsui natsien kaasukammioita ”pieneksi yksityiskohdaksi toisessa maailmansodassa”, mistä hänet tuomittiin sakkoihin. Hän puolusti kantaansa vuonna 1997 sanomalla, että "toisen maailmansodan paksuissakin historiankirjoissa kaasukammioista kerrotaan vain 10–15 rivillä". Hän sai myös tästä tuomion, minkä jälkeen hän ilmoitti, ettei enää puhu asiasta.[4] Vuonna 2008 Le Pen sai kolmen kuukauden ehdollisen tuomion ja sakot väitettyään, ettei Ranskan natsimiehitys ollut erityisen epäinhimillinen.[5]
Vuonna 2011 Le Penin tytär Marine valittiin Kansallisen rintaman puheenjohtajaksi.[6] Vuoden 2015 elokuussa Jean-Marie Le Pen erotettiin lopullisesti puolueesta. Eroa vaati etenkin tytär Marine Le Pen, ja päätöksen teki puoluehallitus. Aikaisemmin eroa oli yritetty saada läpi oikeusteitse.[7]
Le Pen perusti 5. syyskuuta 2015 uuden puolueen nimeltään Rassemblement Bleu Blanc Rouge (sini-valko-punainen liitto), joka viittaa Ranskan trikolorilipun väreihin.[8]
Huhtikuussa 2016 Le Pen tuomittiin 30 000 euron sakkoihin hänen toistettuaan vuonna 2015 aiemmat vuoden 1987 puheet natsien kaasukammioista. Sakkojen lisäksi oikeus määräsi Le Penin maksamaan kolmelle hyväntekeväisyysjärjestölle vahingonkorvauksia.[9]
.jpg)
