Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Jan PalachKukitettu muistolaatta Jan Palachin aukiolla filosofisen tiedekunnan rakennuksen seinässä.Rudolfinum, jonka edessä on Jan Palachin aukio.
Vuonna 1968 tšekkoslovakialaiset halusivat kehittää sosialismin aatteita inhimillisempään ja demokraattisempaan suuntaan. Tämä niin kutsuttu Prahan kevät tukahdutettiin kuitenkin päättäväisesti. Neuvostoliitto ei katsonut liberaaleja uudistuksia suopeasti, ja 20. elokuuta prahalaiset joutuivat todistamaan Varsovan liiton joukkojen maahantunkeutumista.
Muutamaa kuukautta myöhemmin, 16. tammikuuta 1969, Kaarlen yliopiston historian opiskelija Jan Palach sytytti itsensä tuleen Venceslauksen aukiolla. Palach vietiin sairaalaan, jossa todettiin, että 85 prosenttia hänen ihostaan oli vaikeiden palovammojen peitossa. Hän kuoli vammoihinsa kolme päivää myöhemmin.
Palach halusi teollaan ilmaista vastalauseensa miehitykselle ja koko vallitsevalle poliittiselle tilanteelle. Palachin hautajaisista tuli suuri miehityksen vastainen mielenosoitus. Niihin osallistui yli 10 000 ihmistä. Samettivallankumouksen ja sosialismin sortumisen jälkeen Vàclavin aukiolle asetettiin muistomerkki Palachin kunniaksi. Hänen mukaansa on nimetty muun muassa Prahassa Rudolfinum-rakennuksen edessä oleva Jan Palachin aukio[1] ja asteroidi.
Palachin esimerkki on innoittanut myös muita tšekkinuoria valitsemaan vastaavan kuoleman, vaikka hän jäähyväiskirjeessään nimenomaan kielsi muita noudattamasta esimerkkiä. Hiukan hänen jälkeensä itsensä polttivat myös kaksi muuta opiskelijaa, Jan Zajíc ja Evžen Ploček. Polttoitsemurhilla ei ollut pysyvää vaikutusta Tšekkoslovakian poliittiseen tilanteeseen. Vielä vuonna 2003, olojen jo vapauduttua, kuusi nuorta tšekkiä sytytti itsensä tuleen. Heidän tekojensa syyt jäivät epäselviksi, vaikkakin heidän tiedetään pitäneen Jan Palachia esikuvanaan.
Lähteet
↑Praha. Kartta+Opas. Toim. Ari Suramo. Otava 2008. ISBN 951-1-20811-X, sivu A
