Jagdgeschwader 26 ”Schlageter” (JG 26) oli Saksan ilmavoimien kuuluisimpia hävittäjälentorykmenttejä toisessa maailmansodassa. Vaikka Saksan ilmavoimissa ei virallisesti ollut ”eliittiyksikköjä”, JG 26:ta pidetään sellaisena. Liittoutuneet kutsuivat JG 26:ta lempinimellä ”Abbevillen pojat”.[1]
Hävittärykmentin perustettiin erottamalla JG 134:stä kolmas laivue III/JG 134 omaksi alun perin Reininmaan hävittäjäyksiköksi, josta laajennettiin 11. tammikuuta 1937 hävittäjärykmentti, ja sen perustamistunnukseksi annettiin JG 234. Vuonna 1937 se muutettiin JG 132:ksi.[2] Koska JG 132:lla oli ollut merkittävä osuus Reininmaan palautuksessa, ehdotettiin hävittäjäyksiköille lempinimiä paikallisen saksalaisen kansallissankarin mukaan. Luftwaffen johto suhtautui ehdotukseen suopeasti, ja 11. joulukuuta JG 132 sai virallisen lempinimen ”Schlageter” ranskalaisten 26. toukokuuta 1923 sabotaasista kuolemaantuomitun saksalaisen patriootin Albert Leo Schlageterin mukaan.[2] 1. toukokuuta 1939 Luftwaffen lentorykmenttien numerointi muutettiin, jolloin JG 132:sta tuli JG 26 ”Schlageter”[2]. Rykmentti oli koko olemassaolonsa ajan sijoitettuna länsirintamalle. Sen koneet lensivät viimeisen operatiivisen lentonsa 4. toukokuuta 1945, ja yksikkö antautui 6. toukokuuta briteille Flensburgin lentotukikohdassa.[2]
Hävittärykmentti 26 tunnetaan usein liittoutuneiden historiikeissä ja lentäjien kirjoituksissa ”Abbevillen poikina”. Nimitystä saatettiin joskus käyttää kaikkia aggressiivisesti ja taitavasti taisteleviin saksalaishävittäjä muodostelmiin, mutta yleensä tarkoitettiin juuri JG 26:ta. Tosin JG 26 siirtyi käyttämään Abbeville-Drucatin lentokenttää vasta joulukuussa 1940, koska lähempänä kanaalia olleet lentokentät vettyivät lähes käyttäkelvottomiksi syystalven sateissa.[3]
Rykmentinkomentajat[4]:
Schlageter rykmentin tappiotilastot ovat kattavat, ja niitä täydennetään edelleen, kun esimerkiksi kadoinneiksi ilmoitettuja tunnistetaan. Rykmentti menetti sodassa 763 kaatunutta ja kadonnutta lentäjää ja 67 lentäjää sotavankeina. Henkilömenetysten suhde oli 631 henkilöä taistelutilanteissa ja 132 henkilöä onnettomuuksissa.[5]